Tuomas Enbuske haluaa tehdä hyvää: "Kaipaan jotain sellaista, johon voisin sitoutua pitemmäksi aikaa"

Toimittaja, mediavaikuttaja Tuomas Enbuske sai muutama vuosi sitten aikaan jonkinasteisen kohun kertomalla sairastuneensa kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön.

Hyvin uskontokielteisenä pidettyä Enbuskea alettiin myös nähdä säännöllisesti kirkoissa.

Julkisuudessa pohdittiin, mitä ihmettä miehelle oikein oli tapahtunut.

Tapaluterilaisen kodin kasvatti Oulusta

Suosiota radiossa, televisiossa ja lehtien palstoilla nauttineen Enbusken tulo uskoon ei tapahtunut millään äkkiväärällä kääntymyksellä. Jumalan olemassaoloa tai olemattomuutta on kypsytelty monen vaiheen kautta.

Tuomas kertoo Oulun lapsuudenkotinsa olleen lähinnä tapaluterilainen.

Sen ajan tyyliin uskonnosta ei paljoakaan puhuttu.

– Rippikoulussa tajusin, että eihän tässä kristinuskossa ole mitään järkeä. Kyseenalaistaminenhan kuuluu siihen ikään.

Tämän vuosituhannen alussa Tuomas Enbusken elämässä seurasi jakso, jota hän kutsuu taistelevan, jopa kiihkeän ateismin kaudeksi.

– Uskovana ihmisenä en nyt tuota vaihetta häpeä. Sekin kuuluu yhtenä osana tähän matkaani.

Tuomas Enbusken mielestä kristinuskon nerous piilee siinä, että jos pyrkii tekemään hyvää päästäkseen taivaaseen, niin juuri sen takia sinne ei pääse.

Ateistista ensin kulttuurikristityksi

Tiukka ateismi alkoi kuitenkin vähitellen väistyä. Enbuske alkoi vähitellen muuntua niin sanotuksi kulttuurikristityksi.

Hän oli pohdinnoissaan päätynyt siihen, että usko Jumalaan on sinänsä hyvä asia.

– Koko länsimainen yhteiskuntahan perustuu kristinuskolle. Kaikista puutteista ja ongelmista huolimatta se on mielestäni paras yhteiskuntamalli, joka pystyy myös korjaamaan itseään.

Totesin, että minähän uskon!

Sitten Enbuske sairastui kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Ystävien tuella hän pääsi hoitoon.

Lääkkeiden tuella alkoi toipumisprosessi.

– Kun olin tervehtynyt, aloin kelata uskonasioita uudelleen. Totesin, että minähän uskon!

Yhden mahdollisen väärinkäsityksen Enbuske heti oikaisee.

– Vaikka käytännössä lopetin päihteiden käytön, minulle ei käynyt niin että yksi uusi asia vain tuli poisjääneen tilalle. Tuntuu siltä, että jotenkin halveksisin uskoa, jos ajattelisin näin.

Tavallinen luterilainen rituaaleja myöten

Pelkistetty luterilainen kirkko ei tavallisesti tarjoa upeita visuaalisia elämyksiä, kiehtovasta mystiikasta puhumattakaan.

Tuomas Enbuskelle Lutherin ja monien hänen seuraajiensa määrittelemä oppi riittää enemmän kuin hyvin.

– Olen tosi luterilainen koskien rituaaleja ja uskon logiikkaa. En kaipaa kirkkoon mitään gospeliakaan, vaan perinteinen urkumusiikki riittää hyvin.

Enbuske on ollut täysin varma siitä, että monelle uskon vahvistukseksi tulevat yliluonnolliset ilmiöt, kuten kielillä puhuminen tai Pyhän Hengen kosketus, eivät ole hänelle lainkaan tarpeellisia.

Toimittaja luonnehtiikin aikamoiseksi ”Jumalan kettuiluksi”, kun järjellä käsittämätön kokemus kuitenkin osui kohdalle.

Pyhä Henki kosketti, vaikkei olisi tarvinnut

Tuomas Marjamäen kirjoittamassa elämäkerrassa Tuomas Enbuske kuvaa sitä, miten “äärettömän hyvä fiilis meni lävitseni”.

Myöhemmin sama kokemus on toistunut, mutta lievempänä.

– Olisin uskonut Jumalaan ilman tuota pyhän kosketustakin. Ei tuollaisten asioiden kokemista pidä keneltäkään uskovalta edellyttää, puhumattakaan mistään kyttäämisestä, Enbuske sanoo.

Kaiken kaikkiaan hän on ollut yllättynyt siitä, miten hienoa elämä kristittynä on.

Usko on kuitenkin sattumalta tehnyt minusta paremman ihmisen.

– Uskominen on myös aivan toisenlaista kuin luulin. Se on lähinnä armon tajuamista.

Enbuske huomauttaa, että kristinusko ei tee kenestäkään parempaa ihmistä.

Eivätkä kristityt automaattisesti ole parempia ihmisiä kuin ateistit.

– Usko on kuitenkin sattumalta tehnyt minusta paremman ihmisen verrattuna siihen, mitä aikaisemmin olin. Sattumalta sen takia, koska hyvyyteni tai huonouteni ei todista Jumalasta.

Uskoontulo on otettu vastaan suvaitsevasti

Julkisuuden henkilönä Tuomas Enbuske vietti vuosia varsin vauhdikasta elämää Helsingin yöelämässä. Monenlaisia ystäviä ja tuttavuuksia kertyi.

Toimittaja iloitsee siitä, miten hienosti uutinen uskossa olemisesta on kaveripiirissä otettu vastaan.

– Ystäväni ovat suvaitsevaisia, mikä ei merkitse vain sitä, että hyväksyy homot ja pakolaiset. He ovat sellaisia suvaitsevaisia, joita kiinnostaa kaikki tässä maailmassa. Jos olisin kertonut heille lähteväni hindulaiseksi munkiksi, niin he olisivat uteliaina pyytäneet minua kertomaan asiasta lisää.

Sunnuntaisin Enbusken askel suuntautuu niihin aivan tavallisiin aamukymmenen luterilaisiin jumalanpalveluksiin.

– En koskaan jää kirkkokahville. Jos saarna sattui olemaan hyvä, niin saatan käydä sanomassa sen papille.

Jos köyhyys kerran kiinnostaa, niin kirkollahan olisi paljon rahaa jaettavaksi huono-osaisille.

Armoitettu sanankäyttäjä ei kaikkiin saarnoihin ole täysin tyytyväinen.

Henkilökohtaisesta uskosta puhumisen ohi ajaa toisinaan jopa vähän lapsellinen yhteiskunnallinen paatos.

– Jos saarnaaja luettelee kaikki mediasta tutut ongelmat köyhyydestä lähtien, niin se antaa tekopyhän vaikutelman. Miksi et sitten tee mitään sille asialle? Jos köyhyys kerran kiinnostaa, niin kirkollahan olisi paljon rahaa jaettavaksi huono-osaisille, Enbuske haastaa.

Nuorten miesten uskoninto ilahduttaa

Paljon esillä olleen nuorten miesten entistä innokkaamman lähestymisen kirkkoon on Tuomas Enbuskekin huomannut.

Hän on ilmiöstä erittäin hyvillään.

– Noissa nuorukaisissa on fiksuja, pohdiskelevia tyyppejä. He ovat huomanneet, että vuosikymmeniä pinnalla ollut materialistinen maailmankuva ei olekaan se kaikkein järkevin.

Enbuskea kuitenkin ihmetyttää se, missä sävyssä media on nostanut esille nuorten miesten lisääntyneen kirkkoinnostuksen.

– Jutuista tulee sellainen vaikutelma, kuin he olisivat hoitamassa siellä kirkossa jotain ongelmiaan. Ovatko nuoret miehet sitten syrjäytyneet, vai mitä siellä oikein on takana?

Pitkän linjan toimittaja arvelee, että media ei kohtele havaitsemiaan ilmiöitä aivan tasavertaisesti.

– Jos joku nuori nainen päättää ryhtyä vasemmistolaiseksi ateistiksi, niin eihän Hesari tee aiheesta juttua siltä pohjalta, että mikä ihme nuoria naisia nyt vaivaa, Enbuske toteaa.

Kirkkoon pitäisi mahtua erilaisia mielipiteitä

Aikamme vitsaus nimeltä polarisaatio nakertaa myös Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa.

Liberaalien ja konservatiivien välinen kissanhännänveto näkyy monella tasolla paikallisseurakunnista kirkon huipulle saakka.

Tuomas Enbuske ei näe kovaakaan riitelyä kohtalokkaana asiana. Hän ajattelee, että kun kirkossa on paljon ihmisiä, niin sinne mahtuu myös monia erilaisia mielipiteitä.

Seksuaalisuuteen ja sukupuolisuuteen liittyvät asiat ovat sellaisia, jotka ihmiset pystyvät ymmärtämään. Siksi niistä väännetään.

– Niistä perusjutuista pitäisi kuitenkin pystyä olemaan samaa mieltä. Me kaikki uskomme kolmiyhteiseen Jumalaan ja siihen, mitä Jeesukselle tapahtui. Muista asioista voimme sitten ihan rauhassa olla eri mieltä, hän sanoo.

Enbuske ei lainkaan ihmettele sitä, miksi riitelyn keskiössä pysyvät vuodesta ja vuosikymmenestäkin toiseen kaksi teemaa; naispappeus ja samaa sukupuolta olevien avioliitto.

– Seksuaalisuuteen ja sukupuolisuuteen liittyvät asiat ovat sellaisia, jotka ihmiset pystyvät ymmärtämään. Siksi niistä väännetään.

Tuomas Enbuske mainitsee kannattavansa naispappeutta. Hän ei kuitenkaan näe hyvänä asiana sitä, jos ihminen määrätään tekemään joitakin asioita vastoin omaa vakaumustaan.

– Jos pappi ei halua vihkiä jotakin paria tai tehdä töitä naispuolisen kollegan kanssa, en pystyisi pakottamaan häntä siihen. Enhän itsekään kaipaisi esimerkiksi omiin häihini pappia, joka ei haluaisi olla siellä. Sehän olisi todella outo tilanne.

Evankeliointi kuuluu jokaiselle uskovalle

Kristityn ihmisen yksi perustehtävä on opastaa muita ihmisiä uskon polulle eli kirkon kielellä sanoen evankelioida.

Sitä voi tehdä lukuisilla tavoilla aggressiivisesta paasauksesta huomattavasti hienovaraisempiin menetelmiin.

Tuomas Enbuske näkee itselläänkin tässä tehtävän. Hän mieltää kuitenkin olevansa vain välikappale, eikä mikään aktiivinen käännyttäjä.

– Olen saanut täysin tuntemattomilta ihmisiltä viestejä, joiden mukaan he ovat minun kauttani tulleet uskoon. Silloin tällä uskonasioista puhumisellani on pointti.

Uskoon tullut julkisuuden henkilö saa luonnollisesti paljon pyyntöjä tulla puhumaan erilaisiin tilaisuuksiin.

Enbuske ymmärtää tämän hyvin. Hänkin on esimerkiksi saarnannut pari vuotta sitten Turun Tuomasmessussa.

– En kuitenkaan halua rasittaa esiintymisillä itseäni liikaa. Olen aikamoinen kotona viihtyvä erakko ja ihmisjoukossa oleminen voi kuormittaa minua.

Tuomas Enbuske huomauttaa, että vaikeanakin maailmanaikana tehdään paljon hyvää. Hän itsekin on saanut osakseen paljon hyvyyttä muun muassa sairastuttuaan.

Rukoilua toisten ihmisten puolesta

Tulevaisuuden varalle Tuomas Enbuskella on suunnitelmia, kuten varmaan kaikilla ihmisillä.

Hän haluaisi tehdä hyvää. Suunnitelmallisesti ja mahdollisimman paljon.

– En väitä vieläkään olevani kovinkaan hyvä ihminen. Näen kuitenkin niin, että kristityn pitää tehdä tänään hyvää ja vielä huomennakin. Sitä ei voi lopettaa, koska koskaan et ole tehnyt tarpeeksi hyvää, hän järkeilee.

Enbuske arvelee omien hyvien tekojensa olevan tällä hetkellä aika käytännönläheisiä. Esimerkki löytyy suhteesta läheiseen ihmiseen.

– Olen aikaisemmin ollut aika kohtuuton isääni kohtaan. Jos häneltä nykyisin tulee jotenkin ärsyttävä viesti, niin tekisi mieli vastata heti kettuillen. Reagoin kuitenkin vasta myöhemmin kivalla viestillä.

Hyvien tekojen kategoriaan voidaan laskea myös rukoilu toisten ihmisten puolesta.

Enbuske on ottanut tavakseen rukoilla iltaisin ihmisten puolesta, jotka ovat käyttäytyneet häntä kohtaan jotenkin ikävästi.

– Pohdin mielessäni sitä, mitä kyseinen ihminen parhaillaan käy läpi. Siellähän voi olla erilaisia kipeitä asioita. Aluksi rukoilu näissä tilanteissa voi olla tuskallista. Rukoilun myötä inho kyseistä ihmistä kohtaan kuitenkin katoaa.

Odotan johdatusta siihen, että saisin oikeasti alkaa tehdä jotakin ihmisten auttamiseksi.

Päihteitä itsekin käyttäneen, ja kokaiinin kanssa itsensä huonoon kuntoon saaneen Tuomas Enbusken sydäntä lähellä ovat erityisesti huumeiden käyttäjät.

Haastattelun aikanakin hän päivittelee sitä, kuinka sekaisin etenkin trendihuume alfa-PVP:n käyttäjät voivat olla.

Viimeksi pyörälenkin aikainen piipahdus yleisessä vessassa kertoi asiasta karua kieltään.

– Odotan johdatusta siihen, että saisin oikeasti alkaa tehdä jotakin esimerkiksi näiden ihmisten auttamiseksi. Kaipaisin jotain sellaista, johon voisin sitoutua pitemmäksi aikaa, Enbuske pohtii.

Kärsivällisyys ei riitä papin opintoihin

Uskoon tulleiden julkkisten hakeutuminen teologiaa opiskelemaan mielessään jopa papin ura on yksi tämän ajan ilmiö.

Erittäin sanavalmiin ja laajasti sivistyneen Tuomas Enbusken pystyy hyvinkin helposti kuvittelemaan papin vaatteissa seurakuntansa eteen.

Kristitty mies myöntää asian joskus ainakin vilahtaneen mielessä.

– En kuitenkaan usko kärsivällisyyteni riittävän useiden vuosien teologian opiskeluun. Ja jos kuitenkin kovan työmäärän jälkeen valmistuisin papiksi, niin luultavasti minut valtaisi narsismi, Enbuske huokaa.