Arto Hyry halusi hoitaa vanhempansa loppuun saakka

Suuren surun lisäksi elämääni on varjostanut yksinäisyys. Elin vanhempieni kanssa, ja sosiaalinen piirini oli nuorena pieni.

Olen koko ikäni harrastanut keräilyä ja kirpputoreja, ostanut ja myynyt tavaraa, joten kaveripiirini koostui samoissa harrastepiireissä olleista ihmisistä. Koin tästä huolimatta yksinäisyyttä. Olen aina tuntenut olevani erilainen, ja sen takia olen tullut kiusatuksi.

Lapsuudessa reissasimme vanhempieni kanssa, kävimme paljon Lapissa. Niistä matkoista minulla on ihania muistoja.

Nuorena miehenä olin rohkea, ja matkustin yksin jo 17-vuotiaana. Kävin useaan kertaan Turkissa, matkustin Suomessa sekä laivamatkoilla Tallinnassa ja Tukholmassa. Opiskelin itselleni ammatin ja menestyin kauppaopistossa hyvin. Nyt olen kuitenkin eläkkeellä.

Perhe oli tiivis yksikkö

Vanhempieni sairastuttua elämäni muuttui, kun ryhdyin huolehtimaan arjen sujuvuudesta. Vastasin kotona ruoanlaitosta, pyykinpesusta, kauppareissuista ja lääkehoidosta.

Ensin hoidin isää, hän sairastui vuonna 2016. Äiti pärjäsi silloin vielä melko hyvin. Kävimme pyöräilemässä ja vietimme aikaa yhdessä. Kun äidin terveys heikkeni, hoidin heitä molempia.

Olimme aina olleet tiivis yksikkö, joten tunsimme toisemme ja tiesin vanhempieni tarpeet. Pärjäsimme. Isäni oli aikanaan auttanut muita: se piirre on siirtynyt myös minuun.

Olen kiitollinen jokaisesta päivästä, jonka sain viettää vanhempieni kanssa ja huolehtia heistä.

Olen kiitollinen jokaisesta päivästä, jonka sain viettää vanhempieni kanssa ja huolehtia heistä. He auttoivat ja tukivat minua aina, rakastivat varauksetta juuri tällaisena kuin olen. Elämäni tärkein asia on se, että sain hoitaa heidät ihan loppuun saakka.

Kiitollisuus tuesta ja kohtaamisista

Musertava suru ja yksinäisyys astuivat elämääni, kun vanhempani kuolivat lyhyellä aikavälillä vuoden 2024 lopussa.

Kuin muistelen tuota aikaa, olen kiitollinen jokaisesta kohtaamisesta. Sukulaiset auttoivat minua käytännön asioissa ja hautaustoimisto Kovan Henriltä sain myös paljon apua ja tukea.

Hän teki paljon enemmän kuin hänen työnkuvaansa kuuluu, vastasi moniin puheluihin pimeimpänä aikana ja kuunteli minua. Mieleeni on jäänyt myös naapurin kaunis ele: halaus ja kiitos siitä, että olin hoitanut vanhempani.

Molemmat vanhempani siunasi Oulujoen seurakuntapastori Joonas Vapaavuori. Ilman hänen tukeaan en olisi selviytynyt surusta: olisin jäänyt täysin yksin ja eristäytynyt kaikesta.

Joonas kertoi minulle Oulujoen seurakunnan tarjoamista toiminnoista: jumalanpalveluksista, kerhoista ja konserteista.

Joonas Vapaavuori ja Arto Hyry kuvattiin Myllyojan seurakuntatalossa.

Kirkosta löytyi yhteys

Menin ensimmäisen kerran messuun Oulujoen kirkkoon, kun Joonas oli siellä saarnaamassa. Koin heti voimakkaan tunteen siitä, että kuulun tähän yhteisöön.

Messuissa käymisestä tuli minulle tapa. Pidän messujen rakenteesta, jonka oppii helposti, ja se tuntuu minun kaltaiselleni ihmiselle hyvältä. Joonaksen innoittamana löysin myös muun muassa hiljaisuuden joogan, laulupiirit, diakonian aamiaiset, Hintan tulet ja Myllytuvan, joista olen saanut aitoja ystäviä.

Pidän messujen rakenteesta, jonka oppii helposti, ja se tuntuu minun kaltaiselleni ihmiselle hyvältä.

Aluksi oli outoa, kun ihmiset olivat kiinnostuneita minusta, ja minut hyväksyttiin omana itsenäni. En ollut ennen kokenut sellaista.

Sosiaalisena ihmisenä tulen toimeen kaikkien kanssa, ja nykyisin minulla on paljon myös vanhempia ihmisiä ystävänä. Koen, että olen saanut vertaistukea, ja olen sitä pystynyt itsekin antamaan.

Myllytuvalta löytyi myös kaksi todella tärkeää ystävää. Toisen kanssa soittelemme, ja toisen kanssa kuljemme kirkkomatkat yhdessä kävellen, ja käymme sytyttämässä kynttilät vanhempiemme haudoille.

Apu löytyy eri asioista

Suurena apuna surussa on toiminut myös sururyhmä, jossa kävin viime vuonna. Olisin voinut jatkaa sitä vielä pidempäänkin: sain ryhmästä vertaistukea ja ymmärrystä kuolemaa kohtaan. Apuna asioiden ymmärtämiseen on toiminut myös terapeutti, jota tapaan etäyhteydellä kerran viikossa.

Musiikki on minulle tärkeää, ja käyn kuuntelemassa eri artisteja ja monenlaisia konsertteja.

Musiikki on minulle tärkeää, ja käyn kuuntelemassa eri artisteja ja monenlaisia konsertteja. Artisti IBE:n, Johanna Kurkelan ja Hanna Ekolan musiikki antoi lohtua, kun äiti teki kuolemaa. Laulujen sanat sisälsivät sanomaa, josta pidän. Jollain tavalla sain siitä voimaa ja lohtua raskaaseen aikaan.

Sunnuntaiset jumalanpalvelukset Oulujoen kirkossa ovat antaneet mahdollisuuden osallistua messun kulkuun. Olen saanut olla kantamassa kolehtia ja sytyttämässä kiitoskynttilöitä kuolleiden muistolle. Teen näitä asioita mielelläni, palvelen yhteisöä ja seurakuntaa. Koen olevani vahvasti osa sitä.

Kävelen paljon päivittäin. Välillä käyn Oulun tuomiokirkossa iskelmämessussa, tai jossain muussa tilaisuudessa, jossa on mukana musiikkia. Vaikka tykkään käydä tapahtumissa ja kohdata ihmisiä, tarvitsen myös omaa aikaa.

Kuormitun hälinästä. Tarvitsen omaa rauhaa, ja silloin viihdyn kotona itsekseni.

Keskiviikkoisin kokoontuvan Myllytuvan vakikävijöistä Arto on saanut aitoja ystäviä.

Minä pärjään

Vanhempieni kuoleman jälkeen aloitin elämäni nollasta. Olimme pieni perhe ja rakastimme toisiamme. Yhtäkkiä olinkin yksin. Joonas Vapaavuori nosti minut pohjalta, auttoi takaisin elämään ja ihmisten pariin. Olen siitä hänelle ikuisesti kiitollinen.

Ajattelen, että olen yhden miehen bändi: soitan kaikkia instrumentteja yksin. Nyt minulla on taustajoukot, ystäviä.

Vaikka olen ”ikilapsi, erilainen nuori”, olen laittanut nollatoleranssin huonolle kohtelulle.

Vaikka olen ”ikilapsi, erilainen nuori”, olen laittanut nollatoleranssin huonolle kohtelulle. Osaan asettaa rajat, nyt minua ei enää käytetä hyväksi tai kiusata. Pyrin elämään arvojeni mukaisesti ja olen kiitollinen jokaisesta päivästä. Kaikki olisi voinut mennä toisinkin.

Arvostan aitoja ja kunnioittavia kohtaamisia, ja nyt olen niitä saanut.

Odotan positiivista tulevaisuutta ja uusia mahdollisuuksia. Nykyään edustan vain omaa, aitoa itseäni. Kyllä minä pärjään.