Gambialainen Adele saa Suomesta tukea kouluttautumiseensa

Ujo, arka, laiha tyttö kuorii pesuvadin ääressä perunoita ja selittää vähäisellä englannin kielen taidollaan toiveestaan jatkaa koulunkäyntiä.

Helena Laukkala ja Raili Markovitch muistavat hyvin joulupäivällisen kymmenen vuoden takaa. Gambian-matkallaan he yhdessä neljän muun matkaseurueeseen kuuluneen suomalaisen kanssa istuivat tuttavansa, Suomessa asuneen ja työskennelleen gambialaisen kotona.

Kävi ilmi, että ruoanlaitossa avustanut tyttö, Adele Sambou, asui isoäitinsä kanssa maan pääkaupungissa Banjulissa, koska vanhemmat eivät olleet pystyneet huolehtimaan hänestä. Isoäiti elätti Adelea ja kahta muuta sukulaistyttöä torimyyjänä.

– Me rupesimme siinä puhumaan, että jospa ryhtyisimme tukemaan Adelen koulutusta, Raili muistelee.

Ylempi kuva Adelesta ruoanlaitossa on otettu vuonna 2011. Alempi on tuore kuva Adelesta.

Suomeen paluun jälkeen laitettiin viestiä ystäville ja tuttaville: ketkä haluaisivat ryhtyä tukijoiksi? Parikymmentä ilmoittautui ja niin vuonna 2012 perustettiin tukiryhmä mahdollistamaan 17-vuotiaan Adelen lukio-opintoja, kertaavat tukiryhmään kuuluvat Raili, Helena sekä Hilkka Kälkäinen.

Adele aloittelee opintoja ammattikorkeakoulussa

Lukion hyvin arvosanoin suoritettuaan Adele pääsi opiskelemaan sairaanhoitajakouluun.

– Opiskelu keskeytyi välillä kahdeksi vuodeksi, kun oppilaitokset suljettiin maan sisäpoliittisen kriisin vuoksi. Gambiassa seurasi kahden vuoden sekasortoinen tila. Kriisin aikana tukiryhmämme merkitys oli todella tärkeää myös henkisenä tukena, Raili sanoo.

Kun tilanne rauhoittui ja oppilaitokset avattiin, Adele jatkoi opintojaan ja valmistui vuonna 2020 sairaanhoitajaksi erinomaisin arvosanoin. Maan sosiaali- ja terveysministeriö määräsi kaikki valmistuneet sairaanhoitajat töihin.

Nyt Adele aloittelee opintoja ammattikorkeakoulussa, erikoistuen kätilö-sairaanhoitajaksi.

Adele haaveilee pääsystä yliopistoon

Erittäin kehityskelpoinen. Tarmokas ja päämäärätietoinen. Kiitollinen. Harras kristitty. Näin Helena, Raili ja Hilkka kuvaavat nyt 27-vuotiasta Adelea.

– Koulutus on suojannut häntä ja antanut valmiuksia eteenpäin suuntaavaan ajatteluun. Gambiassa Adelen ikäiset naiset ovat jo yleensä avioituneet ja synnyttäneet ison lapsikatraan, josta huolehtiminen pelto- ja taloustöiden ohella vie kaiken ajan.

– Adelen tähtäin on korkeammalla: hän haluaa tulla koulutetuksi naiseksi ja haaveilee yliopistoon pääsystä, Helena, Hilkka ja Raili iloitsevat.

Naiset korostavat, että Adele ei pidä suomalaisen tukiryhmänsä apua mitenkään itsestään selvänä.

– Tukea vaativiin ratkaisuihin hän kysyy aina tukiryhmän mielipidettä. Olemme jo kustantaneet lukion, ylimääräistä matematiikanopetusta ja sairaanhoitajakoulun. Olemme valmiit tukemaan jatkossakin, Raili sanoo.

– Tappiin asti maksetaan, ties vaikka Adele tekisi vielä väitöskirjan, Hilkka jatkaa.

Tukiryhmäläinen auttaa 33 sentillä päivässä

Alussa rahat lähetettiin isoäidin tilille. Adelen täysi-ikäistyttyä tukiryhmä neuvotteli summat maksettavaksi suoraa Adelelle itselleen.

–  Gambiassa ei ole tavallista, että nuoret naiset hoitavat itsenäisesti raha-asioita. Oli kovan työn takana saada läpi ajatus, että mummon tai miespuolisten sukulaisten ei tarvitse hoitaa asioita Adelen puolesta.

Raili Markovitch ja Hilkka Kälkäinen kokevat etuoikeutena, että ovat voineet seurata läheltä Adelen kehitystarinaa.

Tukiryhmä tietää, että rahansiirrot menevät siihen, mihin ne on tarkoitettukin.

– Pistimme jo alussa tiukat ehdot: jos rahaa käytetään muuhun kuin koulutukseen ja normaaliin elämään tai jos meitä yritetään jollakin tavalla huijata, tuki loppuu siihen. Kertaakaan ei ole ollut tunnetta vedättämisestä. Päämäärätietoisena tyttönä Adele tajusi jo alussa, että sääntöjämme kannattaa noudattaa. Tukemme opiskeluun on hänelle kuin lottovoitto, Gambiassahan ei ole opintoraha- tai opintolainajärjestelmää ja opiskeleminen on maksullista.

Tähän saakka yksittäisen tukiryhmän jäsenen maksuosuus on ollut 33 senttiä päivässä.

”Tukiryhmä on saanut enemmän kuin on antanut”

Helena, Hilkka ja Raili kokevat etuoikeutena, että ovat voineet seurata läheltä Adelen kehitystarinaa.

– Tämä tyttö on noussut pohjalta ja nyt hän saa loistavia todistuksia, Raili sanoo.

– En koe, että olisin taloudellisesti köyhtynyt vaan päinvastoin henkisesti rikastunut, Hilkka jatkaa.

– Me olemme saaneet enemmän kuin olemme antaneet, ajattelee Helena.

Naiset pitävät tukiryhmää hyvänä esimerkki siitä, että joukko auttamishaluisia ihmisiä voi saada hyvää aikaan, vaikka taustalla ei olisi isoa järjestöä.

Tukiryhmäläisille on tärkeää, että auttamiseen kerätyt rahat eivät hupene hallinto- tai muihin sivukuluihin.

– Esimerkiksi kun lähetämme 92 euroa, 90 euroa menee perille; kaksi euroa kuluu  rahansiirtopalkkioon.

Yhden ihmisen koko maailma on muuttunut

– Emme ole muuttaneet koko maailmaa – mutta tukemme ansiosta yhden ihmisen koko maailma on muuttunut, Raili, Helena ja Hilkka sanovat.

– Vanha afrikkalainen totuus ”kun koulutat tytön, koulutat koko kylän” näkyy jo nyt Adelen kotiympäristössä. Aineeton hyöty on pysyvämpää kuin aineellinen. Koulutus on paras apu taistelussa köyhyyttä vastaan.

Tukiryhmän jäsenistä osa on vieraillut itse maksamallaan matkalla Gambiassa. Tässä Ritva Markovitch vuonna 2013 juttusilla Adelen ja tämän isoäidin kanssa.

Tukiryhmä kokoontuu säännöllisesti muutaman kerran vuodessa Railin luona Oulussa. Illoissa kuullaan Adelen tuoreimpia kuuluisia, toisinaan otetaan häneen yhteyttä.

– Adele kutsuu meitä tukiryhmäläisiä perheekseen. Hän muistaa aina mainita, että teemme sitä, mitä hänen isällään ja äidillään ei ollut mahdollisuutta tehdä.

Tukiryhmään sopii mukaan uusia Adelen auttamisesta kiinnostuneita ihmisiä. Lisätietoja antaa Raili Markovitch (raimarko@hotmail.com, 0400 373 569)