Hartaus sunnuntaille 11.5. - Kun koti-ikävä puristaa rintaa

Kun koti-ikävä puristaa rintaa

Tämä kevät on ollut erilainen. Asuin opiskeluvuodet kaukana lapsuuden maisemista. Vuodet olivat itselleni tärkeitä itsenäistymisenkin kannalta. Jälkeenpäin ajatellen tunsin kuitenkin usein koti-ikävää. Nyt saan asua ja olla usein lapsuuteni maisemissa ja muistoissa.

Me elämme Jumalan luomina täällä maailmassa. Muistelemme aikoja, jolloin opimme konttaamaan, kävelemään, kiipeilemään ja juoksemaan, niin, että tanner tömisi. Iän myötä askel alkaa hidastua, niin kuin isovanhemmillani. On kipua, särkyä ja kolotusta. Mutta ajatuksissaan ja puheissaan hekin ovat usein lapsuuden maisemissa.

Elämän matkalla sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Välillä saatamme tehdä huonojakin ratkaisuja erilaisten houkutusten keskellä. Väsyneenä oma mielikin heittää helposti kuperkeikkaa. Silloin koti-ikävä voi puristaa kovasti rintaa. Pääsiäisen sanoma kantaa meitä tällä matkalla. Jeesus on sovittanut meidän syntimme, jotta pääsisimme kerran taivaan kotiin.

Jumalan varjeluksessa on hyvä ja turvallinen taittaa matkaa. Hän tietää menneen, nykyisen ja tulevan. Hän tietää tarpeemme jo ennen kuin pyydämmekään. Jumalan lapsina saamme olla sellaisia kuin olemme. Saamme itkeä, nauraa, iloita ja surra. Saamme heittäytyä Jumalan kannettaviksi.

Kaipuu taivaalliseen kotiin voi painaa iästä ja elämäntilanteesta riippumatta. Kaipuu saattaa tuntua eniten silloin, kun elämässämme on vaikeaa. Saamme kuitenkin luottaa siihen, että Jumala huolehtii meistä.

Vaellamme laulun sanoin kahden maan kansalaisina. Saamme kiittää tästä elämän lahjasta, jonka olemme saaneet.

Samaan aikaan saamme suunnata katseemme uuteen elämään, joka odottaa meitä tämän maallisen matkamme päätyttyä taivaan kodissa. Siellä silmämme aukenevat ja suru ja ikävä muuttuvat iloksi ja rauhaksi. Koti-ikävä ei enää purista rintaa.

Enni Helander
Limingan seurakunnan vs. seurakuntapastori

POHDINTAA hartaustekstin äärellä:

Mitä sinä kaipaat tällä hetkellä? Mikä tuo sinulle lohtua?

3. sunnuntai pääsiäisestä

Psalmi: Ps. 66:3–9 tai Ps. 126
1. lukukappale: Jes. 40:26–31
2. lukukappale: Hepr. 13:12–16
Evankeliumi: Joh. 16:16–23

Seurakunta juhlii iloiten Herran ylösnousemusta ja voittoa kuolemasta ja suuntaa katseensa uuteen elämään taivaassa, minne Jeesus on mennyt valmistamaan omilleen sijaa. Kristityt odottavat ”ikävöiden sitä kaupunkia, joka tulee” (Hepr. 13:14). Jeesuksen ylösnousemus on jo nyt tehnyt heidät uusiksi luomuksiksi. Kun Kristus palaa takaisin, heistä tulee hänen kirkastetun ruumiinsa kaltaisia.

Ps. 66:3–9
Sanokaa Jumalalle: Kuinka pelottavia ovatkaan sinun tekosi!
Viholliset nöyrtyvät sinun edessäsi suuren voimasi tähden.
Koko maa kumartuu eteesi,
koko maa laulaa kiitostasi ja ylistää nimeäsi.
Tulkaa ja katsokaa Jumalan töitä.
Hän on tehnyt meille suuria tekoja.
Hän muutti meren kuivaksi maaksi,
kuivin jaloin kansa kulki virran poikki.
Siksi me saamme iloita hänestä.
Hän hallitsee voimallaan iäti, hän pitää silmällä kansoja.
Älköön kukaan nousko kapinaan häntä vastaan.
Ylistäkää meidän Jumalaamme, kaikki kansat,
antakaa ylistyksen kaikua!
Hän antaa meille elämän,
hän ei salli jalkamme horjua.

Ps. 126
Kun Herra käänsi Siionin kohtalon,
se oli meille kuin unta.
Silloin suumme hersyi naurua
ja riemu kajahti huuliltamme.
Silloin sanoivat vieraat kansat:
”Suuret ovat Israelin Herran teot!”
Totta! Suuret ovat meidän Herramme teot,
niistä me saamme iloita.
Herra, käännä jälleen meidän kohtalomme
niin kuin aina tuot vedet Negevin kuiviin uomiin.
Jotka kyynelin kylvävät,
ne riemuiten korjaavat.
Jotka itkien menevät kylvämään vakkaansa kantaen,
ne riemuiten palaavat kotiin lyhteet sylissään.

Jes. 40:26–31
Kohottakaa katseenne korkeuteen:
kuka on tämän kaiken luonut?
Hän, joka kutsuu esiin taivaan joukot
täydessä vahvuudessaan,
hän, joka tuntee ne nimeltä, joka ainoan.
Suuri on hänen väkevyytensä, valtaisa hänen voimansa:
yksikään joukosta ei jää pois.
Miksi valitat, Jaakob,
Israel, miksi puhut näin:
– Ei ole Herra nähnyt elämäni taivalta,
minun asiastani ei Jumala välitä.
Etkö jo ole oppinut,
etkö ole kuullut,
että Herra on ikuinen Jumala,
koko maanpiirin luoja?
Ei hän väsy, ei uuvu,
tutkimaton on hänen viisautensa.
Hän virvoittaa väsyneen
ja antaa heikolle voimaa.
Nuoretkin väsyvät ja nääntyvät,
nuorukaiset kompastelevat ja kaatuvat,
mutta kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman,
he kohoavat siivilleen kuin kotkat.
He juoksevat eivätkä uuvu,
he vaeltavat eivätkä väsy.

Hepr. 13:12–16
Jeesus kärsi ja kuoli kaupunginportin ulkopuolella pyhittääkseen kansan omalla verellään. Lähtekäämme siis hänen luokseen leirin ulkopuolelle, hänen häväistystään kantaen. Eihän meillä täällä ole pysyvää kaupunkia, vaan me odotamme ikävöiden sitä kaupunkia, joka tulee.
Olkaamme sen tähden hänen välityksellään alati uhraamassa Jumalalle kiitosuhria, niiden huulten hedelmää, jotka tunnustavat hänen nimeään. Älkää myöskään unohtako tehdä hyvää ja antaa omastanne, sillä sellaiset uhrit ovat Jumalalle mieleen.

Joh. 16:16–23
Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
”Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen.”
Jotkut opetuslapsista kyselivät toisiltaan: ”Mitä hän oikein tarkoittaa sanoessaan: ’Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen’? Ja mitä hän tarkoittaa, kun sanoo menevänsä Isän luo?”
”Miksi hän puhuu vähästä ajasta?” he ihmettelivät. ”Ei hänen puhettaan ymmärrä.”
Jeesus huomasi, että heidän teki mieli kysyä häneltä. Hän sanoi heille:
”Sekö teitä askarruttaa, että sanoin: ’Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen’? Totisesti, totisesti: te saatte itkeä ja valittaa, mutta maailma iloitsee. Te joudutte murehtimaan, mutta tuskanne muuttuu iloksi. Nainen, joka synnyttää, tuntee tuskaa, kun hänen hetkensä koittaa. Mutta kun lapsi on syntynyt, äiti ei enää muista kipujaan vaan iloitsee siitä, että ihminen on syntynyt maailmaan. Tekin tunnette nyt tuskaa, mutta minä näen teidät vielä uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää. Sinä päivänä te ette kysy minulta mitään.”