Hiljaisuus on Jumalan äidinkieli

Jokaiselle tekee hyvää välillä hellittää ja kuunnella sisintään. Kun melu tyyntyy, on helpompi kuulla elämän syvempi syke. Näin sanoo Juha Tanska, hiljaisuutta edistävän ja vaalivan Hiljaisuuden Ystävät -yhdistyksen toiminnanjohtaja.

Kristillisessä hengellisessä elämässä hiljaisuus on tila, jossa on mahdollista kohdata Jumala syvemmin, Tanska sanoo.

– Hiljaisuus on ihmisyyden ydintä, jossa ihminen ja Jumala kohtaavat. Onkin sanottu, että hiljaisuus on Jumalan äidinkieli.

Yhdistys pitää esillä hiljaisuuden asiaa

Hiljaisuuden liike rantautui Suomeen 1960- ja 1970-luvulla. Vaikutteet tulivat merimiespappien mukana Britanniasta sekä Ruotsin kirkosta, missä oli ollut retriittitoimintaa jo pidempään. Vähitellen toiminta alkoi levitä seurakuntiin eri puolille maata.

– Kirkossamme huolestuttiin, ovatko retriitit sopivia luterilaisille. Piispainkokouksen asettama työryhmä päätyi siihen, että esteitä tämänkaltaiselle toiminnalle ei ole, Tanska kertoo.

Hiljaisuuden Ystävät ry perustettiin vuonna 1986 edistämään retriittitoimintaa ja kouluttamaan retriitinohjaajia.

Yhdistys kouluttaa myös hengellisiä ohjaajia, hiljaisuuden joogan ohjaajia sekä luontohengellisyyden ja pyhiinvaelluksen taitajia ja pitää esillä hiljaisuuden asiaa.

Yhdistys toimii evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuksen pohjalta ekumeenisessa hengessä.

Hälystä kuormittunut kaipaa hiljaisuutta

– Hiljaisuusperinteeseen kuuluu monenlaista hiljaisuutta. Esimerkiksi sydänrukous, rukouslause tai krusifiksi voivat auttaa kohdentamaan omaa pyrkimystä tyynnyttää mieltä.

Yhteiskunnan muuttuminen ei tue hiljaisuutta tavoittelevaa.

– Aiemmassa maatalousyhteiskunnassa hengellisyys ja vuodenkierto kytkeytyivät lujasti yhteen. Teollistumisen aikana vuodenkiertoon ja maanviljelyyn perustuneen hengellisen kalenterin tilalle aikaa mittaamaan tulivat kello ja tehtaan pilli. Sunnuntai oli vielä erotettu lepopäiväksi, mutta nyt yhteiskunta toimii kellon ympäri.

– Ihmiset ovat kuormittuneita työelämän paineista ja monenlaisesta hälystä. Hiljaisuudelle on tarvetta.

Pienin muutoksin kohti hiljaisuutta

Ihmistä, joka kaipaa elämään lisää hiljaisuutta, mutta ei tiedä mistä aloittaa, Tanska kannustaa lähtemään liikkeelle pienistä muutoksista.

– Luterilaisessa perinteessä ei ajatella, että hengellisten harjoitusten tekeminen olisi jollain tapaa tikapuiden rakentamista taivaaseen. Hengelliset harjoitukset ovat omaa jaksamistamme varten. Ja sitä varten, että olisimme enemmän ihmisiä toisillemme.

Hengelliset harjoitukset ovat omaa jaksamistamme varten. Ja sitä varten, että olisimme enemmän ihmisiä toisillemme.

– Ei kannata yrittää mitään hurjaa hengellistä kuntosalia perustaa. Hengellisyys on helpointa vaalia, kun se kytkeytyy tavalliseen arkeen.
Tanskan mukaan on olemassa lukuisia yksinkertaisia pieniä harjoituksia, joilla voimme palauttaa mieleen, että elämme Jumalan salatussa läsnäolossa emmekä ole yksin.

Aamulla voi lukea hengellistä kirjaa tai päivän sanan ennen vuoteesta nousemista. Illalla ennen nukkumaanmenoa voi ottaa tavaksi menneen päivän tarkastelun.

– Voi kuulostella päivän herättämiä tunteita ja ajatuksia, katsella niitä myötätunnolla ja jättää sen jälkeen päivän Jumalan sydämelle.

Myös päiväkirjan pitäminen saattaa toimia.

– Kun pohdiskelevan kirjoittamisen rinnalle vielä liittää Raamatun lukemisen, lopputulos voi olla hoitavaa lukemista ja kirjoittamista, Tanska sanoo.

– Jos yksin mietiskeleminen tai rukoileminen väsyttää, on vahvistavaa mennä toisten joukkoon; ihan perinteinen messu ja ehtoollinen virkistävät.

Itseään kuunnellut katselee maailmaa uusin silmin

Hiljaisuutta voi hakea myös retriitistä.

– Kun vetäytyy hetkeksi kaikesta arjen pyörityksestä, kun ympärillä olevat virikkeet vähenevät ja melu tyyntyy, on helpompi kuulla, mitä itselle kuuluu.

– Siitä levosta ja kuuntelemisesta elpyneenä katselee maailmaa toisin silmin ja valppaammalla katseella.

Retriitti on yhteisöllinen vetäytyminen

• Retriittiperinne liittyy varhaiseen kristilliseen rukous- ja luostarielämään, jossa kaikesta turhasta luopumalla raivattiin tilaa olennaiseen: rukoukseen, rakkauteen, Raamattuun ja jumalanpalveluselämään.
• Retriitti on yleensä 3–5 päivää kestävä yhteisöllinen vetäytyminen, jossa keskitytään hiljaisuuteen, rauhaan ja rukoukseen.
• Nimitys tulee englanninkielisestä sanasta retreat, joka tarkoittaa sivuun tai syrjään vetäytymistä.
• Hiljaisuuden retriitissä osanottajat eivät puhu tapahtuman aikana keskenään. Tarkoituksena on tehdä matkaa hiljaisuudessa, yhdessä mutta yksin. Ryhmä tukee jokaisen osallistujan omaa hiljaisuutta.
• Retriitin päiväohjelma koostuu messuista, rukoushetkistä sekä meditaatiosta eli hiljaisen rukouksen hetkistä. Retriitissä on mahdollisuus yksityiseen rippiin.
• Rukoushetket ja messu muodostavat retriitin rungon, joka kuljettaa osallistujia viikonlopun läpi. Aikaa jää myös esimerkiksi päiväunille, lueskelemiselle, kävelyretkille ja itsekseen istuskelulle. Retriitissä on aikaa ja tilaa oman sisäisen maailman ja oman elämänmatkan havainnointiin.
• Yksinolo ja hiljaisuus voi nostaa mieleen vaikeitakin asioita, esimerkiksi kipeitä ihmissuhteita tai surua, joista pitäisi saada puhua. Näissä tilanteissa on mahdollista käydä kahdenkeskinen keskustelu retriitin ohjaajan kanssa. Lyhyt keskustelu auttaa jatkamaan ja voit jatkaa hiljaista matkaa.

Lähteet: evl.fi ja hiljaisuudenystavat.fi