Kuolleiden kanssa työskentely ei enää pelota Jarmo Myllyä
Mummon kuolema oli sysäys sille, että oululainen Jarmo Mylly päätyi töihin hautaustoimistoon.

Mummon kuoleman jälkeen Jarmo Mylly istui hautausmaalla.
– Mietin, miten osaan käsitellä kuolemaa. Se oli ollut minulle aina vaikeaa, mutta nyt uskalsin pysähtyä sen äärelle.
Siitä hetkestä lähti liikkeelle onnekas tapahtumaketju, joka johdatti Myllyn nykyiseen työhön hautaustoimistoon.
Myllyn työhistoria on varsin erilainen verrattuna nykyiseen työhön. Hän valmistui elintarvikealalle ja työskenteli alalla. Työttömäksi jäätyään hän ajoi taksia ja toimi kuskina hävikkiruokaa lajittelevassa Prikka kiertoon -keskuksessa.
Kuoleman kohtaaminen alkoi kiinnostaa
Samoihin aikoihin, kun määräaikainen työsopimus lajittelukeskuksessa päättyi, Jarmo Myllyn mummo kuoli.
– Mummon kuolema laittoi minut ajattelemaan kuolemaa. Olin aina ennen työntänyt sen käsittelyn taka-alalle, vaikka olen menettänyt muitakin ihmisiä ympäriltäni.
Mylly päätti soittaa tuttavalleen, joka työskentelee hautaustoimistossa, pukee vainajia arkkuun ja kuljettaa heitä odottamaan siunausta tai tuhkausta.
– Hän kannusti minua kyselemään, olisiko hautaustoimistoilla tarvetta kuljettajalle. Ajattelin, että haluaisin kokeilla. Työ vaikutti arvokkaalta, ja kuten tuttavani sanoi, se vaatii tietynlaisen luonteen.
Välillä Mylly ehti miettiä, onko hänestä sittenkään työhön. Hän kävi kuitenkin juttelemassa Kuusiniemen hautaustoimistossa ja pääsi töihin.
Ensimmäinen keikka kokeneemman kuljettajan kanssa jännitti.
En ollut koskaan käynyt paikoissa, joissa vainajia säilytetään.
– En ollut koskaan käynyt paikoissa, joissa vainajia säilytetään. Minulla oli niistä vähän elokuvamainen mielikuva: vieri vieressä makaavia kuolleita ihmisiä.
Mielikuva oli osittain totta, mutta paikka ei ollut pelottava, vaikka se ensimmäisellä kerralla hieman hätkähdytti.
– Petri Kuusiniemen rauhallinen olemus ja läsnäolo helpottivat oloani. Hän kysyi, miltä minusta tuntuu, ja näytti, miten vainajaa käsitellään. Ajattelen, että jo sen ensimmäisen kerran jälkeen kuoleman käsittely on ollut minulle helpompaa.

Vanhempien suru on haastavinta kohdata
Vaikeimmaksi asiaksi Mylly kokee työssään omaisten surun. Se koskettaa joka kerralla.
– Ja ehkä erityisesti silloin, kun vanhemmat ovat hyvästelemässä omaa lastaan, oli se lapsi sitten minkä ikäinen tahansa. Isänä voin jollain tavalla tuntea sen pohjattoman surun ja epäoikeudenmukaisuuden.
Mylly tuntee, että on tässä työssä omalla paikallaan.
On arvokas ja kunniakas työ olla mukana ihmisen viimeisellä matkalla.
– On arvokas ja kunniakas työ olla mukana ihmisen viimeisellä matkalla.
Jarmo Mylly toteaa, että nuorempana kokee helposti olevansa kuolematon.
– Nyt, kun olen menettänyt kavereitani ja tuttaviani, mietin, että myös omilla valinnoilla on suuri merkitys elämän pituuteen.
Mummon kuolema oli sysäys, joka laittoi miettimään niin elettyä elämää kuin kuolemaa.
– Mummo oli viisas nainen. Mummo toivoi, että hänestä muistettaisi hyviä asioita, ja että kuolemaa käsiteltäisiin realistisesti.
Ennen päätymistään töihin hautaustoimistoon Jarmo Mylly ei ollut nähnyt kuollutta ihmistä. Nyt, kun hän on itse laittamassa kuolleita arkkuun, hän tietää, ettei siinä ole pelättävää.
Jaa sivu eteenpäin
Lue artikkeliin liittyviä aiheita
Mitä mieltä olit artikkelista?
Millaisia ajatuksia tai tunteita juttu herätti? Haluatko lähettää viestin haastatellulle tai jutun tekijälle? Anna risuja tai ruusuja alla olevalla lomakkeella. Arvomme palkintoja palautteen antajien kesken, joten jätä yhteystietosi, mikäli haluat osallistua arvontaan.