Käsityöt toivat takaisin kirkkoon

Oululainen Meeri Jääskelä erosi kirkosta 18-vuotiaana. Hän ajatteli tuolloin, ettei kirkon toiminta kosketa hänen elämäänsä, eikä hän hyödy sen jäsenyydestä millään tavalla.

– Nyt aikuisempana tajuan, että kirkosta ja seurakunnasta on todella paljon hyötyä itselleni ja monelle muulle. Ennen kirkollisveron maksaminen tuntui nihkeältä, nyt maksan sitä mielihyvin, hän hymyilee.

27-vuotias Jääskelä innostui seurakunnan toiminnasta käsityöharrastuksen kautta. D-asemalla kokoontunut käsityöryhmä oli hyvä paikka harjoitella virkkaamista, jonka Jääskelä oli aloittanut hiljattain.

– D-asemalla käsityöryhmän ”mummukaverit” hoksauttivat, että myös Tuiran kirkossa kokoontuu viikoittainen käsityöryhmä. Siitä se sitten lähti, yli vuoden ryhmän aktiivijäsenenä toiminut Jääskelä kertoo.

Ryhmään osallistuminen on Jääskelälle mielekästä, vaikka hän onkin sekä kirkolla kokoontuvan että D-aseman ryhmän nuorin osallistuja. Mummukaverit ja ikäistään vanhempi seura sopivat hänelle hyvin.

– Olen saanut useamman ystävän ryhmistä. He ovat auttaneet minua muutossa, käyneet seurana erilaisissa tapahtumissa ja antaneet henkistä tukea hankalissa elämäntilanteissa.

Puhetta kuolemasta

Nuorempana Jääskelä oli tapakristillinen: hän osallistui koulun mukana pakollisiin kirkollisiin tapahtumiin sekä sukulaisten ja tuttavien perhetapahtumiin, kuten häihin ja ristiäisiin.

Jääskelä haaveili rippikouluun menosta ikäistensä tavoin.

– En lopulta voinut osallistua rippikouluun, koska minua kiusattiin koulussa niin rajusti. Kiusaajani olisivat osallistuneet samalle leirille – minusta tuntui, että haluan olla vapaa-ajallani vapaa.

Meeri Jääskelä haluaa tulevaisuudessa mennä kirkossa naimisiin.

Käsityöryhmä tarjosi odottamattoman ratkaisun käymättä jääneeseen rippikouluun. Jääskelä pohti ryhmässä ääneen sitä, mitä hänen pitäisi tehdä voidakseen liittyä takaisin kirkkoon. Muut ryhmän jäsenet kannustivat häntä päivystävän papin juttusille ja ilmoittautumaan aikuisrippikouluun.

Jääskelä osallistuu aikuisrippikouluun 17. – 19.5., jonka jälkeen hänet konfirmoidaan.

Seurakuntapastori Iida Glumoffin kanssa helmikuussa käyty alkukeskustelu nosti Jääskelän mieleen teeman, jota hän haluaa käsitellä viikonlopun aikana.

– Huomaan pohtivani kuolema-aiheisia kysymyksiä nyt aikuisena enemmän. Minua kiinnostaa myös kuulla lisää siitä, mitä kummin tehtäviin kuuluu.

Kirkkoon aina kun ehtii

Seurakunnan toiminnassa Jääskelää koskettaa etenkin inhimillinen apu, jota kirkko tarjoaa köyhille ja vähävaraisille. Hyväntekeväisyys on ollut aina lähellä hänen sydäntään.

”Ikinä ei ole liian myöhäistä aloittaa tai käydä vaikka rippikoulua aikuisena.”

Jääskelä käy jumalanpalveluksissa aina kun ehtii. Hän kokee saaneensa kirkolta ja seurakunnalta paljon hyvää elämäänsä, ja haluaa laittaa hyvän kiertämään.

– Olen virkannut käsityöryhmissä pehmoleluja, joita lahjoitettiin hiljattain Pyhän Tuomaan kirkolle risojen ja rikkinäisten tilalle.

Hän rohkaisee ja kannustaa omanikäisiään mukaan kirkon toimintaan.

– Seurakunnilla on valtavasti erilaisia ryhmiä ja tapahtumia, joissa voi käydä ilmaiseksi. Ikinä ei ole liian myöhäistä aloittaa tai käydä vaikka rippikoulua aikuisena. Asioita voi katsoa tässä iässä hieman eri näkökulmasta kuin 15-vuotiaana.