Tyrnävällä eletään monessakin mielessä Jumalan kämmenellä

Kirkkoherran työhuoneessa näyttää erinomaisen siistiltä. Papereita tai muutakaan tavaraa on näkösällä niin vähän, että ei täällä taida mikään lähtösiivous olla käynnissä. Ei ole, Teemu Isokääntä vahvistaa.

– Kaappi on kyllä täynnä, mutta siellä taitaa olla etupäässä edeltäjieni jättämiä papereita, hän naurahtaa.

Isokääntä jättää Tyrnävän kirkkoherran tehtävät huhtikuun alussa, mutta talvisena aamuna päällimmäisenä ovat tavanomaiset työtehtävät, ei niinkään työhuoneen tyhjennys.

– Kyllähän kirkkoherra on läsnä erilaisissa tilaisuuksissa ja tällaisessa kahden papin seurakunnassa kirkkoherra hoitaa myös kirkollisia toimituksia. Mutta pääosin työ on aika arkista johtamistyötä: asioitten johtamista, henkilöitten johtamista, eteenpäin ennakointia… Toiminnan taustalla on paljon hallintoa pyöritettävänä.

Isokääntä vertaa seurakuntaa tauluun: kirkkoherra ja talouspäällikkö pitävät – luottamushenkilöiden tuella – raamit kasassa, muille jää teoksen maalaaminen.

Esimies on esimerkkinä lomien pitämisessä

Ennen Raahen kirkkoherraksi siirtymistä Isokäännällä on kalenterissa vielä ainakin muutama kaste sekä pitämättömiä lomapäiviä.

– On aivan johtamiseen ja tietynlaiseen työkulttuuriinkin liittyvä asia, että kertyneet lomat ja vapaat myös käytetään.  Asian tärkeys tuli selväksi jokin aika sitten, kun itselläni oli fyysistä kremppaa. Yritin tehdä töitä kovissa kivuissa ja väsähdin. Se oli opettavainen kokemus. Hoksasin, että itsestä täytyy pitää huolta.

Pienellä seurakunnalla on samat velvoitteet kuin isommilla

 Pienen seurakunnan kirkkoherran tehtävää pidetään vaativana muun muassa siksi, että tekijöitä on vähemmän kuin suuressa seurakunnassa, mutta vaatimukset ovat yhtäläiset.

– Meillä tosiaan on samat velvoitteet kuin isommillakin seurakunnilla. Esimerkiksi tietosuojaan ja saavutettavuuteen liittyvien asioiden täytyy olla samalla tasolla kuin muuallakin.

Pienessä seurakunnassa kirkkoherra ei voi keskittyä pelkästään hallintoon, hänen pitää olla vahvasti myös toimituspappi.

– Isompien seurakuntien kirkkoherrat joskus äimistelevät kuullessaan, että minulla on Tyrnävällä kaksi rippikouluryhmää vuodessa.

Pienen seurakunnan työntekijänä Isokääntä on saanut olla myös osana jatkumoa:

– Rippikoulussa olen kohdannut lukuisia nuoria, jotka olen aikanaan kastanut ja myöhemmin heitä on tullut kohdalle vihittävinä tai kummeiksi ryhtyvinä. Ja kirkkoneuvostossa on tällä hetkellä yksi jäsen, joka oli riparilaisena aivan ensimmäisessä Tyrnävällä pitämässäni rippikoulussa.

Kultaakin kalliimmat luottamushenkilöt

Pienen seurakunnan hienoutena Isokääntä pitää myös sitä, että luottamushenkilöt todellakin tunnetaan ja yhteistyö eri suuntiin on mutkatonta.

– On ollut helppo miettiä yhteistyökuvioita kunnan, järjestöjen ja vaikkapa vireiden Markkuun, Murron ja Temmeksen kylien kanssa.

Seurakuntansa luottamushenkilöitä kirkkoherra kehuu yhteistyöhakuisiksi ja yhteistyökykyisiksi.

– On kultaakin kalliimpaa saada luottamushenkilöt, joiden kanssa on yhteinen näky – ja näin meillä Tyrnävällä todellakin on. Luottamushenkilöillämme on kirkkaana mielessä se, mikä on seurakunnan perustehtävä.

Aika pian huomasin, että muutosjohtamista kaipaa myös oma työ. Kirkkoherran virasta piti tehdä niin sanotusti ihmisen kokoinen.

Tyrnävän kirkkoherrana Teemu Isokääntä aloitti syksyllä 2017.

– Lähdin reilut seitsemän vuotta sitten muutosjohtamaan seurakuntaa, mutta aika pian huomasin, että muutosjohtamista kaipaa myös oma työ. Kirkkoherran virasta piti tehdä niin sanotusti ihmisen kokoinen.

– Kirkkoherraan kohdistuu monenlaisia odotuksia. Jos kaikki toteuttaisi, töitä saisi tehdä kellon ympäri. Mutta kuka sellaista jaksaisi.

Oman työn johtamista Isokääntä kuvaa työlääksi prosessiksi.

– Piti käsittää, että ei työnteolle kukaan muu rajoja laita kuin minä itse.

Konkreettinen muutos oli esimerkiksi ohjeistaa toimistosihteeriä: kirkkoherran voi pyytää vain tiettyyn määrään kirkollisia toimituksia tai tilaisuuksia.

– Kirkkoherran odotettiin olevan läsnä aivan joka paikassa. Olen kuitenkin halunnut nostaa myös seurakunnan muidenkin työntekijöiden näkyvyyttä. On tässä talossa muitakin kuin kirkkoherra. Meillä on todella osaavaa, luovaa ja kirkon työhön sitoutunutta väkeä töissä. Tällaisen porukan kanssa on ollut innostavaa tehdä töitä.

Mentorointi on tervetullut lisä

Isokääntää huolettaa, riittääkö kirkon töihin jatkossa tulijoita. Diakoniatyöntekijää tai nuorisotyöntekijää hakevissa seurakunnissa joudutaan jo nyt jännittämään, löytyykö hakijoita. On nähty myös kirkkoherrahakuja ilman ainuttakaan hakijaa.

– Nuorempi papisto on huomannut, että onhan tämä töisevä tehtävä.

Askeleena hyvään suuntaan Isokääntä pitää mentorointia ja kehityskeskusteluja, joita kirkkoherroille nykyään tarjotaan. Mentorina toimii kokeneempia kirkkoherroja ja lääninrovasti käy kirkkoherrojen kanssa kehityskeskustelut.

– Etenkin alkutaipaleella on erityisen arvokasta saada neuvoja kokeneemmalta kollegalta, Isokääntä tietää.

Tyrnäväläisistä yli 80 prosenttia kuuluu kirkkoon

Evankelis-luterilaisen kirkon tulevaisuudennäkymiä Suomessa Isokääntä pitää valoisina, vaikka kirkon jäsenmäärä onkin hienoisessa laskussa ja vaikka asioista saatetaan kirkon sisällä toisinaan olla voimakkaastikin eri mieltä.

– Aina kirkossa on jostakin asiasta nahistu. Kipukohtia on ollut alkukirkon ajoista lähtien. Asiat pitää suhteuttaa, Isokääntä toteaa tyynesti.

Kirkon tutkimus ja koulutus -yksikön johtaja Hanna Salomäki on todennut, että Suomessa lähestytään kulttuurista taitepistettä, jossa uskominen tai uskonnollinen aktiivisuus näyttäytyy poikkeuksellisena elämäntapana. Vaikka kirkkoon kuuluu edelleen enemmistö suomalaisista, samaan aikaan henkilökohtaisella tasolla voi tuntua siltä, että edustaa vähemmistöä.

Kirkon jäsenmäärä on loivassa laskusuunnassa. Isokääntää ilahduttaa, että Tyrnävällä valtakunnallinen suuntaus ei ole näkyvissä:

– Täällä reippaasti yli 80 prosenttia kuuluu kirkkoon ja lapset kastetaan. Tyrnävällä pohjavire kirkkoa ja kristillistä elämää kohtaan on hyvin myönteinen. ”Jumalan kämmenellä” ei ole vain seurakunnan strategian nimi vaan täällä aidosti eletään monessakin mielessä Jumalan kämmenellä.

Remontti tuo esiin kirkon merkityksellisyyden

Palautetta seurakuntalaisilta päin kirkkoherra saa yleensä vain harvakseltaan. Opillisista kysymyksistä sitä on tullut vain kourallinen, mutta Tyrnävän ja Temmeksen kirkkoremonteista sateli kiitosta.

– Remonttien aikana näkyy selkeästi paikkakunnan hengellinen ilmapiiri. Tyrnäväläisille on ollut tärkeää, että pyhät paikat laitetaan kuntoon.

Omat kirkot ovat seurakuntalaisille isoja kiitoksen aiheita ja tärkeitä paikkoja, Isokääntä tietää.

– Kun korona-aikana jouduttiin pitämään jumalanpalveluksia tyhjässä kirkossa, ihmisille oli merkityksellistä tietää, että rukous elää kirkoissa, vaikka sinne ei itse saanutkaan lähteä.

Kiri-koiran kanssa pienriistaa pyytämään

Kun työaikana on paljon tekemisissä ihmisten kanssa, vapaa-ajalla rauhoittumisen paikka löytyy luonnosta. Teemu Isokääntä suuntaa metsään ja mieluiten itsekseen.

Jänismetsällä ja linnustuksessa kaverina on dreeveri Kiri. Toisinaan mukaan lähtee myös joku perheen kolmesta pojasta.

– Metsässä pistän mielessäni työasioita järjestykseen. Luonto on minulle myös rukouksen paikka ja moni saarnanjuurikin siellä on vuosien varrella syntynyt.

Tutut metsästysmaastot ja rauhoittumisen paikat säilyvät: vaikka isän työpaikka vaihtuu, perhe jää asumaan Tyrnävälle.

• Teemu Isokäännän lähtömessu 23.3. kello 10 Tyrnävän kirkossa ja sen jälkeen juhla ja kahvitarjoilu seurakuntatalolla. Samana iltana kello 18 lauletaan toivevirsiä Temmeksen kirkossa.