Tärkeintä on kulkea ihmisten rinnalla

Auringonpaiste ja kirkkaansininen taivas huijaavat. Todellisuudessa ei ole laisinkaan lämmintä, kun tuuli puskee vaahtopäisiä aaltoja rantaan. Koleaksi on vetänyt sisällä mökissäkin ja Timo Juntunen ryhtyy sytyttämään tulta kaminaan.

– Syvimmät hengelliset ja filosofiset keskustelut olen käynyt mökkityömaalla, tämän mökin rakentajien kanssa, Juntunen juttelee.

Lähestulkoon 40 vuotta pappina toimineen Juntusen mukaan seurakuntatyössä olennaisinta ovat kohtaamiset ihmisten kanssa, ihmisten arjen keskellä.

Hailuodon kirkkoherra onkin tuttu näky kylänpinnassa.

– Kun haluan kuulla, mitä miesten päässä juuri nyt liikkuu, menen huoltoaseman rasvamontulle. Siellä on omanlaisensa miestenpiiri.

Huoltoasemalle kokoonnutaan silloin tällöin myös seurakunnan tilaisuuksiin, esimerkiksi laulamaan hauskimpia joululauluja aatonaattona.

– Hailuotolainen mies on fiksu, herkkä ja ajatteleva. Seurakuntaan ehkä vähän etäisyyttä pitävä, mutta samalla aina valmis kohtaamaan seurakunnan työntekijän.

Sellutehtaalta hyvää oppia papin työhön

Juntusen pappisura alkoi Enon seurakunnassa Pohjois-Karjalassa. Siellä hän toimi parisen vuotta Enso Gutzeitin Uimaharjun sellutehtaalla tehdasyhteisön pappina.

– Se oli hyvin maanläheistä ihmisten parissa tekemistä. Maanläheinen oli ensimmäinen esimiehenikin, ei mikään korkeakirkollista sanaa viljelevä.

Ensimmäisestä työpaikastaan Juntunen kokee saaneensa hyvät lähtökohdat papin työhön.

Seurakunnan ydintehtäväksi Juntunen nostaa ihmisten rinnalla elämisen, auttamisen ja palvelemisen.

– Seurakunta on paljon enemmän kuin jumalauskoa ihmisiin syöttävä instituutio.

Juntusen mukaan hailuotolaiset tulevat mukaan seurakunnan tarjoamaan toimintaan, jos kokevat sen omannäköiseksi. Toisaalta ollaan myös rehellisiä: jos toimintaa ei koeta omannäköiseksi, siihen otetaan etäisyyttä.

Esimerkiksi moni mies arkailee kirkkoon tulemista, mutta saattaa mielellään seurata jumalanpalveluksia Virtuaalikirkon kautta.

Erään luotolaismiehen sanoin: on mukava, kun sunnuntaiaamuna ei tarvitse lähteä kirkkoon vaan voi osallistua kotona, kalsarit jalassa kahvia keitellen.

Kirkon tehtävä on pitää huolta ihmisten jaksamisesta

– Tämän ajan ihmisen huolet liittyvät arkiseen toimeentuloon, yleiseen turvallisuuteen ja nähdyksi tulemiseen. Jotta kirkko eläisi jatkossakin, kirkon pitää ottaa kaikki nämä hyvin vakavasti, Juntunen ajattelee.

– Sanan julistaminen korkealta, sen aika on ohi. Kirkon pitää keskittyä yhä enemmän ihmisten rinnalla kulkemiseen.

Emme niinkään mieti, mitä meidän pitäisi olla kymmenen vuoden päästä. Elämme enemmän hetkessä miettien, missä meitä tarvitaan tänään.

Juntusen mielestä kirkon ei pidä olla huolissaan ensisijaisesti vaikkapa kirkon jäsenkadosta tai siitä, riittääkö rahaa kirkon kiinteistöjen ylläpitoon.

– Kirkon tehtävä on olla huolissaan ihmisistä ja siitä, miten ihmiset jaksavat.

Hailuodon seurakunnassa tekeminen painotus on pyritty pitämään selkeänä.

– Emme niinkään mieti, mitä meidän pitäisi olla kymmenen vuoden päästä. Elämme enemmän hetkessä miettien, missä meitä tarvitaan tänään.

Kirkon ei pitäisi jäädä välitilaan

Juntusta huolettaa se, miten ristiriitaisena kirkko näyttäytyy ulospäin.

– Joistakin riidanaiheista – esimerkiksi yhdenvertaisesta avioliitoista – ei koskaan päästä yksimielisyyteen. Aiheella on edessään samanlainen 40 vuoden erämaavaellus kuin naispappeudella.

– Kirkon ei kuitenkaan pidä jäädä välitilaan. Täytyisi tehdä päätös, jonka taakse kaikkien olisi mentävä – ja joka ei mene, hypätköön pois kyydistä. Nykyinen tilanne on sietämätön. Valtava mainehaitta kirkolle.

Juntusen mielestä kirkon imagoa kirkastaisi, jos kirkko olisi ennemmin keskustelua salliva kuin keskustelua vaientava.

Ihmisiä ei myöskään tulisi liian herkästi asettaa konservatismin ja liberalismin ääripäihin.

– Räväkät ajattelijat eivät kaikkia miellytä, mutta kyllä kirkko heitä tarvitsisi.

Piispoilta Juntunen kaipaisi enemmän kantaaottavuutta ja näkyvyyttä.

– Heillä voisi halutessaan olla isokin rooli julkisessa keskustelussa. Ikävä kyllä he ovat nykyään enemmänkin hallintoherroja. Joskus on hiukan ikävä John Vikströmiä.

Hengellistä elämää voi syventää taiteen keinoin

 Hailuodon kirkkoherraksi Juntunen tuli vuonna 2011 mantereen puolelta.

– Saaren mentaliteetti on varsin avoin. Täällä on helppo elää, ellei tule piilottelemaan omiin oloihinsa vaan elämään muiden luotolaisten kanssa.

– Hailuoto on minulle inspiroiva paikka. Vuosien varrella olen löytänyt täällä tilaa ja tilausta tekemisilleni.

Juntusen mukaan luodossa papin ei tarvitse olla yhtään muuta kuin mitä on.

– Papin ei tarvitse ottaa itselleen vierasta roolia niin kuin tuolla suuressa maailmassa voi joutua tekemään.

Saaren vireä kulttuurielämä on Juntuselle mieleen.

– Hengellistäkin elämää voi syventää taiteen ja kulttuurin keinoin ja sitä olen pyrkinyt aina suosimaan.

”Tuleeko tänne ketään sinun jälkeesi?” – tätä minulta kysellään kaupan kassalla ja huoltoaseman pöydässä.

Hailuodossa on seurattu silmä tarkkana Oulun hiippakunnassa tekeillä olevia seurakuntaliitoksia.

– ”Tuleeko tänne ketään sinun jälkeesi?” – tätä minulta kysellään kaupan kassalla ja huoltoaseman pöydässä. Ihmisiä huolettaa, loppuuko Hailuodossa oman papin aika.

Näillä näkymin seurakunta jatkaa itsenäisenä, liitoshankkeita ei ole vireillä, Juntunen kertoo.

Kirkkoherra ja seurakunnan ainoa pappi on töissä vielä loppuvuoden. Loppiaisena vietetään lähtömessu, edellispäivänä kirkkoon kokoonnutaan musiikkipitoisiin jameihin.

Sitten Juntunen siirtyy pitämään pois rästissä olevat lomapäivät.

– Voi olla, että tuntuu haikealta siinä vaiheessa kun palautan avaimet, puhelimen ja tietokoneen sakastin pöydälle. Mutta enköhän ole 38 vuotta kirkon työtä tehneenä osuuteni hoitanut.

Kiikkustuoliin ei ole aikomus juuttua

Vanhan pappilan keinutuoliin Juntunen ei aio jäädä menneitä muistelemaan vaan käyttää vapautuvan muun muassa taiteen tekemiseen.

– Tähän asti olen kirjoittanut harrastuksena ja vähän vasemmalla kädellä. Kenties nyt rupean kirjoittamaan ihan kaksin käsin.

– Valmiina on yksi näytelmäkäsikirjoitus ja raakaversio romaanista. Yhdelle runokokoelmalle ryhdyn etsimään kustantajaa.

Sen verran Juntunen saattaa menneitäkin muistella, että kirjoittaa ”jotakin muisteloa” kansien väliin.

Uusillekin haasteille on aikaa. Akustista kitaraa soittavan Juntusen uusin tuttavuus musiikkipuolella on sähkökitara.

– Se on alkanut jotenkin jopa koukuttaa.