Kyläkirkkoviikko vei tapahtumia Kiimingin kylille
Ilta Tirinkylän koululla päätti Kiimingin seurakunnan Kyläkirkkoviikon. Viikon aikana kokoonnuttiin niin laavulle, asukastuvalle kuin koteihinkin.
Adalmiina Mäkelälle Kyläkirkkomatka oli ensimmäinen pidempi pyöräily omalla polkupyörällä.
– Ehkä perjantai-ilta ei ole paras ajankohta tällaiselle tapahtumalle. Monilla on työviikko tullut päätökseen, ja viikonlopun vietto mielessä, miettii Kiimingin seurakunnan kappalainen Klaus Kallioranta Tirinkylän koululla.
Alkamassa olisi Kyläkirkko pienimuotoisen sanajumalanpalveluksen, juttelun ja kahvittelun merkeissä, mutta paikalla ei ole vielä muita kuin Kallioranta itse, ja vs. kanttori Anna-Mari Nevala.
Mäkelä pohtii, että lapsiperheille perjantai-ilta voi olla haasteellinen aika saapua paikalle.
– Tämä kellonaika varmasti rajoittaa monen pääsyä paikalle. Tirinkylällä asuu paljon lapsiperheitä, ja perheissä on monenlaista touhua juuri tähän aikaan. Myös iäkkäämmille ilta voi olla haastava aika lähteä mihinkään. Päivällä tilanne on täysin erilainen.
– Kyläkirkossa ajatuksena on lyhykäisyydessään se, että kun ihmiset tulevat sunnuntaisin kyliltä kirkkoon, niin Kyläkirkkoviikolla kirkko tulee ihmisten luokse kylille, Kallioranta tiivistää.
Kyläkirkkoviikko on Kiimingin seurakunnan vs. kappalaisen Heikki Pesämaan idea. Kyläkirkkoja on järjestetty muun muassa Yli-Iissä, Huttukylällä, Jäälissä ja Ylikiimingissä.
– Erityisesti Yli-Iissä ja Ylikiimingissä on ollut kävijöitä, kertoo Kallioranta.
Kyläkirkkoja on järjestetty myös yksityisten ihmisten kodeissa.
Kalliorannan mukaan on rohkeaa avata oman kodin ovet vieraille. Koskaan ei voi tietää, tuleeko väkeä paljon vai vähän. Toisen kotiin menemisessä on oma fiiliksensä, silloin ollaan henkilökohtaisella alueella.
Toisen kotiin menemisessä on oma fiiliksensä, silloin ollaan henkilökohtaisella alueella.
– Pappina olen tottunut siihen, että toimituskeskustelut esimerkiksi kasteeseen tai siunaustilaisuuteen liittyen tapahtuvat ihmisten kodeissa. Tämä taas on täysin erilainen tilanne.
Kyläkirkon ohjelma on varsin vapaa. Aina kuitenkin pidetään pienimuotoinen sanajumalanpalvelus, lauletaan, keskustellaan ja kahvitellaan.
– Ihmisillä on paljon ajatuksia, ja asioita pohditaan välillä hyvinkin syvällisesti. On ollut hienoa huomata, miten rohkeita ihmiset ovat keskustelemaan. Olemme pohtineet muun muassa lepopäivän merkitystä.
Olemme pohtineet muun muassa lepopäivän merkitystä.
– On palkitsevaa huomata, että ihmiset haluavat keskustella, ja ovat kiinnostuneita asioista. Tämä on molemmin puolista oppimista: pysähdytään saman asian ääreen, pohditaan, keskustellaan, toteaa Kallioranta.
Kanttori Anna-Mari Nevala ehdottaa, että lauletaan keskustelun ja kahvittelun ohessa virsi 499, Jumalan kämmenellä. Se soikin kauniisti, vaikka väkeä on vähän.
Kallioranta ja Nevala pohtivat yhdessä, onko tilaisuuden arvo siinä, että paikalla on paljon väkeä?
– Ei ole, toteaa Kallioranta. – Jos paikalle tulee yksikin ihminen, tiedän, etten ole tullut turhaan.
– Nämä kyläkirkot olisivat erinomaisia tilaisuuksia myös rippikoululaisille: täällä voi avoimesti ihmetellä, kysellä, olla utelias. Ja sisältö on pelkistetympi kuin perinteisen messu. Tänne voi tulla avoimin mielin, ja silloin saadaan aikaan parhaat keskustelut.
Jaa sivu eteenpäin
Lue artikkeliin liittyviä aiheita
Mitä mieltä olit artikkelista?
Millaisia ajatuksia tai tunteita juttu herätti? Haluatko lähettää viestin haastatellulle tai jutun tekijälle? Anna risuja tai ruusuja alla olevalla lomakkeella. Arvomme palkintoja palautteen antajien kesken, joten jätä yhteystietosi, mikäli haluat osallistua arvontaan.