Lapsen kuolema on menetyksistä suurin

Pyhäinpäivänä haukiputaalainen Juho Korhonen suuntaa poikansa haudalle.

Korhonen löysi 20-vuotiaan poikansa Kimin kuolleena juuri ennen viime vuodenvaihdetta. Takana oli yhdessä Kimin kanssa sukulaisten luona vietetty joulu. Kun isä ei pyhien jälkeen saanut Kimiin yhteyttä, hän otti vara-avaimen ja meni asunnolle.

– Oli hyvä, että se olin juuri minä, joka löysi hänet. Sain nähdä omin silmin, kuinka Kimi ikään kuin vain nukkui siinä sohvalla.

Oli hyvä, että se olin juuri minä, joka löysi hänet.

Isä soitti yleiseen hätänumeroon 112 ja odotti poliisin ja hoitohenkilökunnan saapumista. Hän näki, kun Kimi kannettiin pois.

Sosiaalityön kriisipäivystys soitti samana iltana, ja seuraavana päivänä työntekijät tulivat käymään läheisten luona. Kriisityöntekijät olivat yhteydessä myöhemminkin ja kysyivät kuulumisia.

– Sain konkreettista apua myös siihen, mistä lähteä liikkeelle asioiden järjestämisessä.

Asunnon tyhjentäminen sai ylös sängystä

Juhon Korhonen ja Kimin äiti erosivat jo yli vuosikymmen sitten. Välit ovat pysyneet hyvinä ja pojan kuoltua Korhonen kantoikin huolta niin Kimin äidin kuin pikkusiskon jaksamisesta.

– Tuntui luontevalta ottaa päävastuu asioiden järjestämisestä, se sopi minulle. Lopulliset päätökset teimme Kimin äidin kanssa yhdessä.

Korhonen kävi läpi poikansa tavaroita ja suri.

– Olin kaksi viikkoa sairauslomalla. Tyhjensin asuntoa, se sai minut aamuisin liikkeelle sängystä. Nyt sen tekeminen olisi vaikeampaa, Korhonen muisteli pari kuukautta hautajaisten jälkeen.

Oli raastavaa ja surullista mennä toisen ihmisen elämään.

– Oli raastavaa ja surullista mennä toisen ihmisen elämään. Kimi oli ehtinyt asua omassa asunnossa, hän oikein odotti, että pääsee omilleen asumaan.

Hautajaisten jälkeen iski tyhjyys

Hautajaisia vietettiin helmikuun alussa, keskellä kylmintä talvea. Vaikka päivät alkoivat pidentyä, isä ja muut Kimin läheiset eivät osanneet siitä nauttia. Eivät kuten aikaisempina vuosina.

Koko alkuvuosi oli mennyt melkoisessa pyörityksessä. Oli irtisanottava ja tyhjennettävä asunto, ilmoitettava asiasta eri viranomaisille, pojan oppilaitokseen ja ystäville. Valittava arkku, järjestettävä hautajaiset, tilattava monenlaisia papereita perunkirjoitukseen.

Neuvottomalta tuntui silloin, kun ei ole vielä kuolintodistusta.

Vaikka asioiden järjestely auttoi asian ymmärtämisessä, helppoa se ei ollut. Neuvottomalta tuntui silloin, kun ei ole vielä kuolintodistusta. Mitä laskuja erääntyy, mihin olla yhteydessä, että saa juoksevat kulut lakkamaan?

– Tammikuu oli aktiivista aikaa, kun piti hoitaa asioita. Hautajaisten jälkeen alkoi tyhjäkäynti, joka päättyi maaliskuussa pidettyyn perunkirjoitukseen, muistelee Korhonen.

Perunkirjoitus antoi oppia tulevaan

Onneksi perunkirjoitus oli suhteellisen helppo, sillä Kimillä ei ollut vielä perillisiä eikä omaisuutta.

– Omien vanhempieni perunkirjoitus kauhistuttaa jo ennakkoon, niissä on paljon enemmän hoidettavaa. Nyt onneksi tiedän vähän, missä järjestyksessä toimia.

Seurakunnan toiminnasta Korhosella on vain hyvää sanottavaa, ja hän kokee saaneensa vastinetta kirkollisverolle. Rauhan Tervehdystäkin on tullut luettua menetyksen jälkeen tarkemmin.

– Tämmöisen asian edessä ei voi muuta kuin hiljentyä ja ottaa vastaan kaikki tuntemukset.

• Kuoleman jälkeinen elämä -podcasteissa läheisensä menettäneet kertovat, kuinka elämä jatkuu menetyksen jälkeen. Kuuntele Juho Korhosen haastattelu osoitteesta www.rauhantervehdys.fi/podcastit/

Miten toimia, kun läheinen kuolee

Kun ihminen kuolee kotonaan tai muualla kuin terveydenhuollon yksikössä, ilmoita siitä hätänumeroon 112.

Kun viranomainen on saanut tiedon henkilön kuolemasta, käynnistyy kuolemansyyn selvitys. Tiedon tallentumisessa väestötietojärjestelmään voi kestää 1–2 viikkoa. Hautajaisjärjestelyt voi aloittaa heti, mutta ajankohta kannattaa sopia vasta kun hautauslupa on myönnetty.

Vainajan asioiden hoitamiseksi tarvitset vainajasta sukuselvitysmuotoisen virkatodistuksen. Tilaa sukuselvitys viivytyksettä, koska sen saamisessa  kestää viikkoja.

Sukuselvitystä tarvitaan perunkirjoitukseen, mutta sitä voidaan tarvita myös esimerkiksi pankki- tai vakuutusasioiden hoitamiseen, vuokra-asunnon irtisanomiseen tai sosiaalisen median tilien sulkemiseen.

Jos vainaja on kuulunut elämänsä aikana sekä evankelisluterilaiseen kirkkoon että joko väestörekisteriin tai muuhun rekisteröityyn uskonnolliseen yhdyskuntaan, tarvitaan selvitys sekä seurakunnasta että Digi- ja väestötietovirastosta. Jos vainaja on asunut ulkomailla, tarvitaan todistus kyseisen maan viranomaiselta.

Esimerkiksi eri viranomaiset, kunnat, pankit, vakuutus- ja työeläkelaitokset ja seurakunnat näkevät tiedon kuolemasta suoraan väestötietojärjestelmästä. Usein asioita kuitenkin helpottaa, jos omaiset ovat näihin tahoihin itse yhteydessä.

Voit itse ilmoittaa läheisesi kuolemasta esimerkiksi työnantajalle tai oppilaitokseen, vuokranantajalle, puhelin- ja tietoliikenneyrityksiin, sähkölaitokselle, postiin, yhdistyksiin joissa vainaja oli jäsenenä ja yrityksiin joissa vainajalla oli asiakassuhde. Pyri perumaan myös lääkäriajat, matkat ja lehtitilaukset.

Läheiset voivat halutessaan pyytää taloyhtiöltä suruliputuksen ja julkaista kuolinilmoituksen lehdessä.

Lähde: https://www.suomi.fi/oppaat/laheisen-kuolema/