Laskiainen valmistaa paastoon

Laskiainen-nimen taustasta ja merkityksestä on monia teorioita. Usein kuulee sanottavan, että laskiainen tarkoittaa paastoon laskeutumista. Monet kielentutkijat pitävät kielikuvaa ontuvana. Laskiainen-nimi on heidän mukaansa pikemminkin johdos sanasta ”laskea”. Laskiaisen voi ajatella olevan päivä, jona on alettu laskea paastopäiviä.

Toisen selityksen mukaan laskiainen on ollut joko päivä, jona on laskettu – eli päästetty – paasto alkamaan. Selitys laskemisesta tuntuu uskottavalta, vaihteleehan pääsiäisen ajankohta eri vuosina huomattavastikin. On vaatinut ajatustyötä miettiä, mihin kohtaa kevätpäiväntasausta seuraavan täydenkuun jälkeinen sunnuntai kunakin vuonna osuu.
Vanhemmassa suomen kirjakielessä on käytetty ilmaisua paastonlaskiainen. Sana on mainittu esimerkiksi vuoden 1642 Raamatussa.

Siansorkat ja läskipannukakku olivat laskiaisherkkuja

Me syömme laskiaisena hernekeittoa ja laskiaispullaa. Sukupolvet ennen meitä ovat herkutelleet paljon tukevammin: rasvarieskat, läskipannukakut ja siansorkat maistuivat laskiaistiistaina. Oli syötävä tuhdisti ennen paastoa, sillä paaston alettua ei enää saanut lyödä lihaa, maitoruokia eikä kananmunia.
Runsas syöminen laskiaisena ei myöhemmin enää liittynyt paaston aloittamiseen vaan kansanomaiseen uskomukseen.
Ajateltiin, että kun laskiaisena oli yllin kyllin rasvaista ruokaa, ruoan riittävyys ja karjaonni ovat tulevana vuonna taattuja.
Laskiaistiistaita kutsuttiinkin muun muassa rasvatiistaiksi, lihatiistaiksi tai lihavaksi tiistaiksi.

Laskiaistiistaita seuraaa tuhkakeskiviikko, joka aloitti pääsiäissunnuntaihin saakka kestävän paaston.

Tuhkakeskiviikko on saanut nimensä siitä, että Raamatussa säkkiin pukeutuminen ja tuhkan ripotteleminen pään päälle ovat eräs vertauskuva katumukselle ja parannukselle.

Tuhkakeskiviikkona monissa seurakunnissa vietetään illalla messu tai sanajumalanpalvelus. Viime vuosina on yleistynyt tapa, jossa seurakuntalainen voi ottaa vastaan otsaansa tuhkamerkin katumuksen ilmauksena.

Paasto ei ole päämäärä vaan keino antaa tilaa hengellisyydelle

Paastonaika kestää 40 arkipäivää. Sunnuntaipäiviä ei lasketa paastopäiviksi.

Paastonajalla on useita sisältöjä. Ortodoksisissa ja katolisissa kirkoissa on tapana pidättäytyä lihan syömisestä laskiaisen ja pääsiäisen välillä.

Luterilaiseen perinteessä paasto ei välttämättä tarkoita tietystä ruoasta pidättäytymistä vaan paaston avulla ihminen tavoittelee mielenmuutosta. Aineellisesta hyvästä ja nautinnoista – esimerkiksi ruuasta, juomasta tai muusta kuluttamisesta – karsimisen toivotaan kasvattavan kykyä keskittyä olennaiseen

Paastonaikana elämä yksinkertaistuu: hidastetaan vauhtia ja hiljennytään. Samalla annetaan tilaa hengellisyydelle.

Paaston aikana ihmistä kutsutaan tutkimaan Jumalan pyhyyttä ja rakkautta, joka näkyy Kristuksen kärsimyksessä ja kuolemassa. Paastoon liittyy katumus: ihminen katuu syntejään ja kiintymistään tähän maailmaan.

Kristillinen paasto muistuttaa siitä, kuinka Jeesus valmistautui jumalalliseen tehtäväänsä rukoilemalla ja paastoamalla ruuasta.

”Hengen johdattamana hän kulki autiomaassa neljäkymmentä päivää ja Paholainen kiusasi häntä. Hän ei syönyt noina päivinä mitään, ja kun tämä aika oli kulunut, hänen tuli nälkä.” (Luuk. 4:1-2)