Maailmanlaaja tapahtuma lähestyy: miljoonat kristityt asettuvat viettämään rukousviikkoa

Ihmiset eri kirkoista löysivät toisensa

Ekumenia – sananakin jo monille vieras – on helppo leimata kirkkojen ylätason keskinäiseksi yhteydenpidoksi. Mutta entä jos ekumenian sivuun laittaminen tavallisen kristityn elämästä onkin syntiä, tai ainakin järjetöntä?

Oululainen rovasti, ekumenian asiantuntija Veijo Koivula toivoo, etteivät seurakuntalaiset jätä ennakkokäsitystensä vuoksi kirkkojen välistä yhteistyötä ja lähentymispyrkimyksiä pelkästään harvojen pappien asiaksi.

– Ekumeniassa toteutetaan Jumalan tahtoa, se perustuu Kristuksen kehotukseen ja rukoukseen kristittyjen ykseydestä. Ei ekumenia ole mitään ”huvitusta”, jota harrastetaan, jos jaksetaan. Jos ekumeniaa ei tehdä eikä sitä eletä todeksi, on se kirkon jättämistä hajaannuksen tilaan. Eikö se ole syntiä, Koivula sanoo.

– Jos sanaa synti ei haluta käyttää, voi vähintäänkin todeta, että ilman ekumeniaa kristityn elämä on köyhempää. Ekumeniaa voi ajatella myös tästä näkökulmasta: jos me suomalaiset emme olisi koskaan ryhtyneet vierailemaan ulkomailla, eikö elämämme voisi olla vähemmän värikästä.

– Kun kuulee asioita toisen kristityn uskosta, todennäköisesti silloin kuulijan oma uskon­elämä rikastuu. Me voimme oppia toisiltamme.

Veijo Koivula tietää kokemuksesta, että ekumenian harrastaminen voi johtaa joskus jopa keskelle kirkollista kohua. Oulun seurakuntien rekisterinjohtajan työstä viime vuonna eläköitynyt Koivula kertoo lyhyesti, miksi näin kävi 1980-luvulla.

Koivulan lisäksi joukko oululaisia ekumenian ystäviä – muun muassa emerituspiispat Olavi Rimpiläinen ja Samuel Salmi – osallistuivat vuonna 1986 pääsiäisyönä ortodoksiseen liturgiaan. Kun Oulun silloinen metropoliitta johdatti luterilaiset vieraansa alttarille niin kutsutuista Kuninkaan ovista, oli tapahtunut jotain hyvin harvinaislaatuista, josta mediakin kiinnostui.

Koivulan mukaan Kuninkaan ovea, Pyhää porttia, saavat käyttää vain ortodoksiseen papistoon kuuluvat henkilöt ja hekin vain tietyissä kohdin jumalanpalvelusta.

Enempää Koivula ei palaa menneisiin tapahtumiin. Sen verran kävely kohautti valtakunnallisestikin, että silloin ryhdyttiin käyttämään ilmaisua Oulun ekumenia. Se ei tarkoittanut lisää kohuja, vaan paikallisten kristittyjen ystävyyttä, tapaa tavata toisensa säännöllisesti ja viettää yhdessä ekumeenista jumalanpalvelusta.

– Jumalanpalveluksia valmistelevat yhdessä maallikot eli seurakuntalaiset eri kirkkokunnista. Tämä on merkinnyt ystävystymistä, sitä, että ihmiset ovat löytäneet toisensa yli kirkkokuntarajojen, Koivula kertoo.

Ekumeenista jumalanpalvelusta vietetään 25.1. kello 19 Oulun katolisessa kirkossa. Palveluksen toimittaa kirkkoherra Donbosco Thomas ja ekumeeninen työryhmä.

Oululainen Veijo Koivula on valtakunnallisesti arvostettu ekumenian asiantuntija. Kuva: Sanna Krook

Kirkkojen elämä näyttäisi erilaiselta

Itä-Suomen systemaattisen teologian yliopistonlehtori, teologian tohtori Joona Salminen näkee ekumenian tulevaisuuden valoisana:

– Kirkot tuntevat nykyisin toisiaan paremmin kuin koskaan ja keskinäistä luottamusta löytyy. Vertaan kehitystä pituushyppyyn: vauhti on otettu ja hyppääjä on ilmassa. Aika näyttää, miten pitkälle päästään. Henkilökohtaisesti olen toiveikas.

Salmisen toiveikkuudelle on syynsä:

– Ekumeeninen liike on olemassaolonsa aikana lähentänyt eri kristinuskon suuntauksia. Vaikeista vastakkainasetteluista on päästy keskinäiseen yhteyteen määrätietoisella työskentelyllä ja luottamuksen rakentamisella. Ilman tällaista työtä kirkkojen elämä näyttäisi nyt varsin erilaiselta.

Salminen pitää tärkeänä sitä, että kristityt kulkevat etujoukoissa yhteen hiileen puhaltamisessa maailmassa, jossa ääripäät taitavat toisilleen huutelun.

– Riitely ja ennakkoluuloisuus on helpompaa kuin luottaminen ja kunnioittaminen. Ekumeenisissa yhteyksissä viitataan usein Jeesuksen jäähyväisrukouksen sanoihin ”jotta he olisivat yhtä”. Ekumeenisen liikkeen suuria näkyjä ja tavoitteita on näkyvä ykseys kirkkojen välillä.

– Ykseys voidaan kuitenkin ymmärtää eri tavoin. Ekumenian piirissä on syntynyt erilaisia malleja, joilla hahmotetaan, mitä ykseys voisi olla. Jonkun mielestä ykseys on saavutettu, kun maailmassa on vain yksi kirkko-organisaatio. Toisen mallin mukaan eri kirkot voivat muodostaa keskinäisen yhteyden säilyttäen silti omat organisaationsa ja erityispiirteensä.

– Ykseydellä ei yleensä tarkoiteta mielipiteiden ykseyttä vaan ehkäpä kysymys on yhteisestä suunnasta ja vastavuoroisesta tunnustamisesta. Parhaimmillaan kirkkojen keskinäinen luottamus tekee niistä uskottavampia vastaamaan maailman vaikeisiin tilanteisiin ja kysymyksiin.

Joona Salminen (keskellä) opiskelijoineen vieraili Paavillisessa ykseyden edistämisen neuvostossa marraskuussa 2023. Etualalla isä Augustinus Sander esittelee Vatikaanin ekumeenisia suhteita luterilaisiin. Kuva: Jesse Kärkkäinen.

Jospa suvaitsisimme enemmän toisiamme

Maailman levottomuuksien keskellä meidän on yhä tärkeämpää yrittää ymmärtää toisiamme, sanoo Suomen ekumeenisen neuvoston hallitukseen kuuluva ortodoksi Minna Rasku.

– Ihmisten kohtaaminen vaatii paljon enemmän rohkeutta kuin pyöriminen omassa poterossa. Varsinkin nyt, kun joka tuutista vahvistetaan ennakkoluuloja ja pyritään hajottamaan ihmiskunnan yhtenäisyyttä.

Yhteydenpito eri kirkkokuntien kristittyjen kanssa herättää Raskussa muiston marraskuulta. Hän sai olla seuraamassa ystävänsä, katolisen isän Raimo Goyarrolan piispanvihkimystä

– Koin tuolloin hykerryttävän onnellista ekumeenista iloa. Eroa­vaisuuksia välillämme toki on, mutta enemmän on sitä, mikä yhdistää meitä ihmisinä ja kristittyinä.

– Samaa iloa on niissä ekumeenisesti järjestetyissä tapahtumissa, joihin joku tuo virren, toinen rukouksen, kolmas laulaa bysanttilaisin sävelin ja neljäs puhuu viisaita sanoja. Sama Luoja kuulee erilaiset tapamme asetella sanojamme ja samalla me opimme toisiltamme. Otetaan se rikkautena eikä keskitytä etsimään toisistamme eroja.

– Omat juureni ovat osittain luovutetussa Karjalassa, Suojärvellä. Karjalan kielessä sanalla suvaitseminen on nykysuomea syvempi merkitys: sana suvaiččemine tarkoittaa rakastamista ja välittämistä. Jospa me ihmiset siis suvaitsisimme vähän enemmän toisiamme.

Minna Rasku loppusyksyn päiväretkellä Tallinnassa. Kuva: perhealbumi

FAKTAA RUKOUSVIIKOSTA:

Eri kirkkokunnissa vietetään ekumeenista rukousviikkoa tammikuussa, 18.–25.1. Rukousviikon aikana kaikkialla maailmassa, yli 75 maassa, rukoillaan kahdeksan päivän ajan kristittyjen ykseyden puolesta. Rukousviikko korostaa, ettei Kristus ole vain jonkin erityisen ryhmän, vaan koko ihmiskunnan yhteinen pelastaja.

Kahdeksan päivän rukousviikkoa vietettiin maailmalla ensimmäisen kerran vuonna 1908. Suomessa rukousviikko on järjestetty säännöllisesti 1960-luvulta alkaen.

Tammikuun rukousviikon teema muistuttaa lähimmäisten huomioimisen tärkeydestä. Kahdeksan päivän mietiskelytekstit ja rukoukset kehottavat seurakuntalaisia toivottamaan apua tarvitsevat tervetulleiksi seurakuntaan ja löytämään toivoa toivottomille.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistön antamassa rukouspäiväjulistuksessa sanotaan: ”Kohdatkaamme siis lähimmäisemme rakkaudella ja hyvyydellä. Näin me haluamme myös itseämme kohdeltavan. Vaikeina aikoina olemme vahvempia vain yhdessä.” Presidentti on antanut Suomen ekumeenisen neuvoston valmisteleman julistuksen vuodesta 1931.

Lisää tietoa: ekumenia.fi

Kristus ole vain jonkin erityisen ryhmän, vaan koko ihmiskunnan yhteinen pelastaja.

Jutusta voi antaa toimitukselle palautetta.