"Morjens ja otahan kahvia"

Hyvästi ja siunausta. Tällaisella heitolla pieni joukko yläkoulun oppilaita poistuu Laanilan koulun kellarista, jossa he ovat päässeet keskellä koulupäivää hörppäämään kupillisen kahvia.

Kahvit nuorille on keittänyt ruokailuvälitunnilla nuorisotyönohjaaja Pekka Leskinen Oulujoen seurakunnasta sekä nuoriso- ja yhteisöalan opiskelija Eeli Jauhiainen Oulun kaupungin nuorisopalveluista.

Poikaporukan siunauskommentti on ystävällinen ja kertoo siitä, että joukko tietää käyneensä ”välkkäkahvilla” joiden tarjoamisessa seurakunta on mukana.

Pojilla on valmiina arvio välituntikahvilasta, joksi oppilaiden maalaamaa paikkaa kellarissa virallisesti kutsutaan.

– 5/5, he toteavat.

Vaikka tapaamiset oppilaiden kanssa ruokavälitunnilla jäävät pakostakin lyhyiksi, uskovat Leskinen ja Jauhiainen, että jokainen kohtaaminen tekee ”pärstää tutummaksi”.

– Matalan kynnyksen tapaamisia ei voi olla liikaa. Kun naama on tuttu, jutustelu helpottuu, kun nuorta tapaa myöhemmin vaikkapa Mylen nuokkarilla, Myllyojan nuorisotalolla työskentelevä Jauhiainen toteaa.

Ennen ruokavälituntia nuorisotyöntekijät olivat liikkuneet koulun käytävillä juttelemassa oppilaiden kanssa.

Eeli Jauhiainen ja Pekka Leskinen odottelivat nuoria ”välkkäkahvilassa”. Piipahtajia käy ruokavälitunnilla useita kymmeniä.

Koulutyö on nuorten hyvinvoinnin vahvistamista

Kouluttaja Suvielise Nurmi Lasten ja nuorten keskuksesta kertoo, että vanhojen kumppanuksien – kirkon ja koulun – yhteistyö on vahvistunut, kun koronapandemia on lisännyt huolta nuorten jaksamisesta.

– Seurakunnat ovat paljon mukana hyvinvointiyhteistyössä. Se tarkoittaa, että paikkakunnan eri toimijat tarjoavat yhdessä kouluille osaamistaan muun muassa tunne- ja ryhmätyötaitojen vahvistamiseksi.

– Ainakin Etelä-Suomessa on meneillään jo jonkinlainen Salatut elämäntaidot -buumi. Kouluilla treenataan tunne- ja ryhmätyöskentelytaitoja erityisopettaja Anette Henttisen kehittämän toimintamallin mukaisesti.

Nurmen mukaan seurakuntien ja koulun yhteistyötä on helpottanut muutama vuosi sitten kehitetty Kumppanuuden korit -malli, jolla pyritään takaamaan uskonnonvapauden toteutuminen.

Nurmi tietää, että osassa kouluja seurakuntien nuorisotyön tarjoama osaaminen nuorten hyvinvoinnin tueksi otetaan ilolla vastaan, mutta hankaluuttakin kanssakäymisessä on.

– Opettajat ovat usein kriittisiä silloin, jos yhteistyö seurakunnan kanssa tarkoittaa esimerkiksi oppilaiden erottelua tai muuta ylimääräistä vaivannäköä.

Nurmi korostaa kuitenkin, että uskonnon harjoittamista sisältävät kohtaamiset seurakunnan työntekijöiden kanssa ovat vain yksi osa kirkon ja koulun kumppanuutta.

Kun kumppanuus on yhteistoimintaa esimerkiksi oppilas- ja opiskeluhuollossa, kyse ei ole uskonnollisesta tilaisuudesta. Silloin koulun ei tarvitse järjestää osalle oppilaista mielekästä vaihtoehtoa.

Nurmen mukaan seurakunnat ovat ryhtyneet osallistumaan myös vaihtoehtoisen ohjelman suunnitteluun heille, jotka eivät osallistu uskonnon harjoittamiseen.

Kaupunki ja seurakunta ovat tutut kumppanukset

Laanilan koulun kellarissa seurakunnan läsnäoloa ei vierasteta, mutta enimmäkseen nuoret pysyvät omissa porukoissaan saatuaan kahvit.

– Joskus joku oppilas jättäytyy muista jälkeen voidakseen kertoa jotakin sellaista, josta ei halua puhua muiden kuullen, Leskinen kertoo.

Välituntikahvila ei ole ainoa paikka, jossa kaupungin nuorisopalvelu ja Oulujoen seurakunta tekevät yhteistyötä. Kellarissakin nuoria kutsutaan Myllyojan nuokkarin yökahvilaan, jossa on läsnä seurakunnan työntekijöitä.

Leskinen kertoo, että seurakunta lähtee mielellään mukaan, kun alueen koulut pyytävät kumppaniksi vahvistamaan nuorten jaksamista.

– Olemme keskustelleet muun muassa mahdollisuudesta tavata kaikki kasiluokkalaiset kasvokkain. Mitä kuuluu -kysymys voi avata hyviä keskusteluja.

– Samalla nuoret tulisivat etukäteen tutuimmiksi kesän rippikoulua ajatellen.

Nuoret juovat kellarissa kahvia, pelaavat pleikkaria ja vain juttelevat keskenään tai nuorisotyöntekijöiden kanssa.