Oulunsalossa on hyvä henki, toteavat työyhteisön uusimmat jäsenet

Diakonissa Sanna Karppinen on työskennellyt Oulunsalossa vuosia sitten. Tuttuun paikkaan palaaminen on tuntunut kotiinpaluulta.

– Täällä on yhä samoja työkavereita, joita oli silloinkin, hän toteaa.

Paluu tuntui luontevalta, vaikka hän kehuu vuolaasti myös työvuosiaan Iin seurakunnassa.

– Pidin työstäni Iin seurakunnassa ja viihdyin siellä hyvin. Työmatka oli kuitenkin pitkä, ja työpäivät venyivät välillä kaksitoistatuntisiksi. Mietin, että minulla on vielä paljon työvuosia jäljellä, enkä haluaisi väsyttää itseäni pitkillä ajomatkoilla ja työpäivillä.

– Kun Oulunsaloon tuli diakoniatyöntekijän paikka auki, hain sitä koska Oulunsalo sijaitsee paljon lähempänä kotiani. Sain paikan, ja tässä sitä nyt ollaan, toteaa Karppinen.

Oulujoelta Oulunsaloon

Johanna Salon matka on kulkenut Sievistä Oulujoen seurakunnan kautta Oulunsalon seurakuntaan, vähän myös sattuman kautta.

– Opiskelin seurakuntamestarin ammattitutkintoa Sievissä asuessani. Tein harjoittelut Sievin seurakunnassa, jonne myös työllistyin.

– Jossain vaiheessa kaipasin vaihtelua. Hain Oulujoen seurakunnassa avoinna olevaa viransijaisuutta, sain sen ja muutin Ouluun.

Oulujoella kului puolitoista vuotta, mutta kun jatkosta ei ollut tietoa, Salo päätti kysellä töitä muista lähiseurakunnista.

– En tosin ehtinyt soittaa kuin Oulunsaloon, josta kirkkoherra Petri Satomaa pyysi minua käymään. Hän kertoi, että tarjolla olisi seurakuntamestari Matti Santaniemen loman sijaistaminen, ja että Santaniemi olisi piakkoin jäämässä eläkkeelle, joten virkakin avautuisi hakuun .

Työt Oulunsalossa alkoivat melko pikaisella aikataululla: Salo teki vuoroja Oulujoelle, mutta kävi samalla perehtymässä Oulunsalon kuvioihin.

Ja niinhän siinä kävi, että Salo valittiin seurakuntamestarin virkaan.

Pienessä paikassa kaikki on lähellä

Molemmat naiset kehuvat Oulunsalon seurakuntaa kompaktiksi paikaksi, jossa kaikki on lähellä.

– Vaikka olemme osa seurakuntayhtymää ja sijainti on aivan  Oulun kupeessa, olemme kuitenkin ihana, pieni maaseutumainen seurakunta. Täällä huomaa ihmisten osallisuuden ja sen, miten aktiivisia seurakuntalaiset ovat. Monissa asioissa huomaa eron kaupunkiseurakuntiin.

Sekä Karppinen että Salo kehuvat seurakunnan vapaaehtoisia.

– Teemme töitä samassa rintamassa. Vapaaehtoisilta tulee paljon ideoita ja aloitteita erilaisiin toimintoihin. He ovat valtava voimavara seurakunnalle, toteaa Karppinen.

Niin diakoniatyössä kuin seurakuntamestarin työssä korostuu halu auttaa ihmisiä.

– Ehkä diakoniatyössä se kohdistuu enemmän taloudelliseen auttamiseen sekä eri elämäntilanteissa olevien kohtaamiseen, miettii Karppinen.

Salo taas ajattelee työssään auttamisen olevan enemmän konkreettista toimintaa: hän käy muun muassa yhdessä omaisten kanssa katsomassa hautapaikat, on mukana hautajaispäivän järjestelyissä kirkolla ja opastaa arkunkantajia ja vastaavasti ohjeistaa hääparia ennen vihkitilaisuutta.

– On ihanaa, että olet ollut alusta saakka mukana, ja ollaan yhdessä tekemässä tilaisuuksia, kiittelee Karppinen Saloa, joka on usein mukana muun muassa diakonian aamupalalla.

Yhteisö on tärkeä voimavara

Salo on työskennellyt aiemmin seurakuntamestaritiimissä, mutta Oulunsalossa hän on työalansa ainoa tekijä. Siksikin yhteistyö muiden työalojen kanssa tuntuu hyvältä.

– Työni kannalta on myös tärkeää, että olen yhteydessä entisiin työkavereihini ja muihin seurakuntamestareihin.

– Minusta on ollut hienoa, että olen saanut apua ja tukea kaikilta työntekijöitä. Olen myös aina voinut soittaa eläkkeelle jääneelle seurakuntamestari Santaniemelle, joka on neuvonut minua pyyteettä, kiittelee Salo.

Karppinen toteaa, että Oulunsalossa on hyvä olla myös siksi, ettei väki ole hajallaan, vaan kaikki ovat saman katon alla.

Karppinen ja Salo siunattiin tehtäviinsä 14. syyskuuta yhtä aikaa vapaaehtoisten kanssa.

– Ihan mahtavaa, että olimme siinä tilanteessa yhdessä, rinta rinnan, yhteisten tehtävien ja asioiden äärellä, samanarvoisina.

Johanna Salo ja Sanna Karppinen siunattiin tehtäviinsä syyskuussa Oulunsalon kirkossa. Kuva: Suvi Helanen