Päivän työ: Kanttori käy toiveikkaana uuteen vuoteen

Joulun töistä ja välipäivien vapaista on selvitty – on aika aloittaa kevätkauden toiminta. Välipäivävapaiden jälkeen ehdin rauhassa valmistella loppiaisviikonlopun jumalanpalvelusten lisäksi esimerkiksi kirkkokuoron tulevaa toimintaa, pääsen siis heti vauhtiin.

Hailuodossa on 80-prosenttinen kanttorin virka eli työviikkoni on nelipäiväinen torstaista sunnuntaihin. 

Työtä riittää muulloinkin, sillä opiskelen toista vuotta Oulun ammattikorkeakoulussa laulupedagogiikkaa ja kirkkomusiikkia, ja tänä lukuvuonna teen myös ylempää ammattikorkeakoulututkintoa. 

Oulussa käyn opinnoissa maanantaisin ja tiistaisin ja muina viikonpäivinä opiskelen etänä töideni lomassa.  Keskiviikkoisin puolestaan opetan Hailuodon kansalaisopistossa yksinlaulua, viulun-, kanteleen- ja pianonsoittoa sekä muskaria. 

Tänään keskityn kanttorin työhöni. Tarkistan sähköpostit ja puhelimeen tulleet viestit. Niitä onkin luettavana ja vastattavana runsaasti, sillä suurin osa yhteydenotoista tulee alkuviikosta, jolloin kanttorit ovat usein vapaalla.

Puhelin piippaa edelleen uusien viestien merkiksi, kun kiiruhdan kirkolle viikoittaiseen työpalaveriin. Tänään Marja-diakonissa ja Kari-suntio ovat pois eli paikalla on vain puolet seurakuntamme neljästä työntekijästä: Timo-kirkkoherra ja minä. 

Palvelutalossa pidetään Viisasten kerhoa ja kanttorin lauluhetkiä

Timo lupautuu minulle kaveriksi iltapäivällä palvelukoti Saarenkartanossa pidettävään vuoden ensimmäiseen Viisasten kerhoon, jota normaalisti pidämme yhdessä Marjan kanssa. 

Reippaillessani aurinkoisessa talvisäässä kerhoon hoituu samalla moni asia: kierrän jakamassa 28.. tammikuuta pidettävän konsertin mainoksia kylän ilmoitustauluille kuunnellen samalla puhelimella etäopetusta koulustani.

Viisasten kerhon alkuhartaudeksi juttelemme kasteesta ja laulamme yhdessä tutut lasten virret ”Ystävä sä lapsien” ja ”Mä silmät luon ylös taivaaseen”. 

Hartauden jälkeen siirrymme muistelemaan lempiruokiamme, ja vesi herahtaa kielelle. Ruokamuistojen jälkeen laulamme ”Rati riti ralla”, ja koska Hailuotoon kuuluvat oleellisesti merimieslaulut, päätämme kerhon lauluun ”Vanha merimies muistelee”. 

Käynnit Saarenkartanossa ovat työni parasta antia.  Kerhon jälkeen merkitsen palvelutalon kalenteriin kevään torstaiset Viisasten kerhot sekä perjantaiset kanttorin lauluhetket, joissa laulamme asukkaiden kanssa kansanlauluja ja vanhoja iskelmiä. Seuraava kerta jää minulta valitettavasti väliin, sillä olen Pohjois-Pohjanmaan Kanttori-urkuriyhdistyksen hallituksen kokouksessa mantereella.

Yhdistyksen puheenjohtajana tarkistan vielä materiaalit huomiseen kokoukseen sekä tulossa olevaan kanttoreiden opintopäivään Tuirassa. Onneksi on osaava hallitus, taiteellinen johtaja ja intendentti apuna.

Kuoroharjoitusten jälkeen kanttori voi huokaista tyytyväisenä onnistuneesta kevätkauden aloituspäivästä. 

Iltapäivällä ehdin treenata laulua ja urkujensoittoa opintojani varten ennen illan kirkkokuoroharjoituksia. Viimeksi kuoro lauloi jouluaamuna kirkossa ja lauluvierailulla Saarenkartanossa. 

Kirkon putkiremontin vuoksi kokoonnumme poikkeuksellisesti urkuparvella. Toisinaan harjoittelemme parvella muutenkin, siellähän kuoro messuissakin laulaa. 

Kuoro on saanut viime aikoina uusia laulajia. Kaksiäänisessä naiskuorossa on nyt 13 laulajaa: 9 sopraanoa ja 4 alttoa. Harjoittelemme lauluja kynttilänpäivän messuun. Osa kuorolaisista on lähdössä myös Kirkon juhlille Tampereelle toukokuussa, mikä näkyy tämän kevään kuorotoiminnassa merkittävästi.

Kuoroharjoitusten jälkeen kanttori voi huokaista tyytyväisenä onnistuneesta kevätkauden aloituspäivästä. 

Eräs hailuotolainen tapaa torstaisin muistuttaa: ”Torstai on toivoa täynnä!” Toiveikkain mielin minäkin suuntaan kohti alkanutta vuotta.