Pitkä matka naiseksi

Pauliina-Martta Kaukinen syntyi Anttina lähes viisikymmentä vuotta sitten.

– Äiti tosin puhui minusta aina Anniinana. En tiedä miksi, Kaukinen muistelee.

Antti kasvoi poikana, eikä se tuottanut hänelle ongelmia. Kaikki alkoi muuttua, kun äiti ja isä kuolivat yhden vuoden sisällä.

– Pian vanhempieni poismenojen jälkeen olin setäni 90-vuotisjuhlissa. Siellä serkkuni sanoi minulle: Antti, sinä olet aina ollut nainen.

Ajatus tuntui oikealta. Vei kuitenkin aikaa ymmärtää asia itse.

Antti alkoi pukeutua kuin nainen. Hän tunsi haluavansa myös olla nainen. Perusterveydenhuollon kautta hän sai lähetteen terapiakäynteihin psykologin luona.

Sukupuolenkorjausprosessia ei aloiteta pelkästään henkilön oman kokemuksen pohjalta, vaan sitä haluavien psyykkinen tilanne kartoitetaan tarkasti. Kaukisen kohdalla prosessi päätettiin aloitettaa, ja jo muutaman kuukauden ajan hänen virallisissa papereissaan sukupuoleksi on merkitty nainen.

Avovaimo vierellä jo liki kolmekymmentä vuotta

Yleensä monta vuotta kestävään sukupuolenkorjausprosessiin lähtevät ovat Kaukista nuorempia. Kaukinen ei kadu miehenä elettyjä vuosikymmeniä. Niillä on ollut oma tarkoituksensa.

– Lääkärinikin ovat todenneet, että nuoruus pitää elää sellaisena kuin se eteen tulee, ettei sitä tarvitse elää uudelleen keski-ikäisenä.

Antti ehti tulla isäksi alle kaksikymppisenä lyhyestä suhteesta. Tytär on jo lähes kolmekymppinen. Avovaimonsa kanssa hän on ollut yhdessä vuodesta 1993, mutta heillä ei ole yhteisiä lapsia.

Avovaimolle puolison muutos naiseksi ei tullut yllätyksenä.

Aivan kuten Kaukisen muutosprosessin liikkeelle sysännyt serkku, hänkin oli nähnyt rakkaansa sisimmän.

– Puolisoni kertoi minulle, että hän on tiennyt alusta asti minun olevan nainen, Kaukinen kertoo.

Hengellistä tukea seurakunnasta

Porista lähtöisin oleva Kaukinen muistelee lämmöllä rippipappiaan Arto Hellettä. Ouluun muutettuaan hän on puhunut paljon hengellisistä asioista tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherran Satu Saarisen kanssa.

Monen mielestä on väärin mennä muuttamaan Jumalan luomistyötä, ja myös Kaukisen omassa tuttavapiirissä hänen muutoksensa on otettu vastaan ristiriitaisesti.

Tähän Saarisella on ollut tarjota lohdullinen näkökulma.

– Jumalan luomistyö ei lopu siihen, kun synnymme. Hän puhuu meille koko ajan ja meistä jokainen kehittyy ja muuttuu elämän aikana.
Saarinen toteaa Jumalan vaikuttavan koko ajan luomakuntaan, eikä ihminen ole siinä poikkeus. Kaikkien luotujen on suostuttava muutokseen, mitä se kenenkin kohdalla tarkoittaa.

Omien kokemustensa jälkeen Pauliina-Martta Kaukinen haluaa antaa tukea muille.

– Jokaisen pitäisi rohkeasti tutkia omaa sieluaan ja elää omannäköistään elämää.