Ruotsissa iski ikävä mollia

Tutun väittämän mukaan Ruotsissa musiikki soi iloisesti duurissa, kun Suomen kansa viehättyy surumielisyydestä.

Kymmenen vuotta naapurimaassa työskennellyt Tuiran uusi kanttori Terhi Aho ei haluaisi ruokkia tällaisia ennakkokäsityksiä, mutta tunnustaa takaisin muuttaessaan riemuinneensa siitä, että molli puree yhä suomalaisiin.

Ruotsin vuosinaan suomalainen huomasi jopa kaipaavansa välillä melankolisia melodioita duurien sijaan.

Ouluun Aho muutti tammikuun lopussa Eskilstunasta, mutta kymmeneen vuoteen mahtuu kokemuksia muistakin ruotsalaisseurakunnista.

Alajärveltä kotoisin oleva Aho myöntää, että Ruotsiin häntä aikoinaan osaltaan houkutteli juuri puhe positiivisista ruotsalaisista ja maan kannustavasta kulttuurista.

– Ruotsissa osataan kaverin tsemppaus. Tekemiseen tartutaan rohkeasti yhteistyön voima ymmärtäen. Kannustavassa ilmapiirissä tunsin saavani itsestäni paljon hyvää irti.

Kielen oppii, kun on motivaatiota

Ahoa hymyilyttää kysymys, helpottiko lähtöpäätöstä ruotsin kielen hallinta. Hän ei koe lahjakseen hyvää kielipäätä vaan muistaa poteneensa kouluvuosinaan jopa jonkinlaista kielikammoa.

– Hakiessani töitä Eskilstunasta jo muutaman ruotsinkielisen lauseen muodostaminen työhakemukseen kesti varmaan tunteja.

Tuiralaiskanttori pitää itseään uteliaana, innostuvana ja rohkeanakin: elämässä on uskallettava mennä uusia asioita kohti.

– Opin kielen, koska siihen oli kova motivaatio. Uskon, että kielitaitoni kehittyi paljolti siksi, että esimieheni Ruotsissa jaksoi kuunnella hidasta puhettani. Sain olla työssäni oma itseni työhaastattelusta alkaen.

– Työpaikan ilmapiiri Eskilstunassa oli lämminhenkinen. Ensimmäiset vuodet uudessa paikassa olivat hienoa työaikaa.

Yksinäisyys korostui pandemian aikana

Kun Eskilstunan seurakunnassa tapahtui henkilöstömuutoksia, Terhi Aho päätti hakea uutta työpaikkaa.

Eskilstunaa pienemmässä Hedemoran kaupungissa Aho tunsi kuitenkin sosiaalisena ihmisenä itsensä ajoittain yksinäiseksi – erityisesti pandemian alkaessa.

Parin vuoden jälkeen hän oli valmis muuttamaan kauniiseen Örebron kaupunkiin Hjälmare-järven kupeeseen.

Suomi-seuran ja suomalaisen seurakuntatyön avulla hän tutustui moniin ruotsinsuomalaisiin, mikä rikastutti vapaa-aikaa.

Ruotsalaisiin örebrolaisiin tutustuminen oli kuitenkin vaikeaa, ja se vaikutti työssä viihtymiseen.

Tässäkään vaiheessa Aho ei ollut valmis muuttamaan Suomeen, vaan hän haki töitä uudestaan Eskilstunasta.

– Paluu vanhaan työpaikkaan ei ollut helppoa. Erityisesti pitkä työmatka Örebrosta alkoi tuntua työläältä, Aho kertoo.

– Kaipasin suomalaista aitoutta, avoimuutta ja suomalaisuuteen kuuluvaa nöyryyttä. Asiat Eskilstunassa alkoivat tuntua työläältä.

Aho vieraili Oulussa viime lokakuussa. Tuossa vaiheessa Tuiran seurakunnassa avautui työpaikka ja marraskuussa hän kävi työpaikkahaastattelussa.

– Oulu oli minulle entuudestaan tuntematon kaupunki, mutta silti olen kokenut Tuirassa kotiin palaamisen tunteita.

Työssään on tärkeä tuntea levollisuutta

Terhi Aho muistelee kokemuksiaan Ruotsissa.

– Esimerkiksi Örebro-vuosina opin, miten tärkeää on tavata rauhassa seurakuntalaisia kirkkokahvilla ilman kiirettä seuraavaan messuun.

– Ruotsissa olin mukana monissa luovissa kokeiluissa, kuten taidekonserteissa, joissa osallistujat saivat maalata musiikin innoittamina. Ruotsinkielisessä kulttuurissa pidetään yllä Lucia-kulttuuria ja aikomukseni onkin harjoituttaa joulukuussa lapsikuoroni Lucia-kulkuetta varten.

– Ruotsissa messuja suunniteltaessa huomioitiin lapsinäkökulma. Oli hienoa, kun papit saarnoissaan saattoivat osoittaa muutaman sanan suoraan lapsille.

Aho toteaa, ettei hän halua kiirehtiä Tuirassa ideoimaan jotakin uutta Ruotsin-kokemuksien innoittamana.

– Haluan katsoa rauhassa, mitä musiikkityö on täällä. Olen kokenut suurta iloa avatessani Tuiran seurakunnat ovet ja asettumalla mukaan siihen, mitä täällä on ja miten työtä tehdään täällä sydämellä.

– Eskilstunan Klosterin kirkossa oli neljät urut ja kanttoreiden palkkataso korkeampi, mutta Tuirassa näen etuna muun muassa sen, ettei kanttoreilla ole työaikaa.

– Tärkeintä on kokea levollisuutta siinä, mitä tekee. Veisaaminen ja puhuminen omalla äidinkielellä ovat myös asioita, joista nyt suuresti nautin.