Seitsemänkymppiset juhlivat yhdessä

Liisa Varpu astuu Hintan seurakuntataloon, jonne on katettu kahvipöytä kakkuineen ja kukkineen.

– Olenko minä ihan ensimmäinen? hän kysyy ihmetellen Anna-Maija Sälkiöltä ja Matias Jurmulta.

– Olet, mutta tulee sieltä pian muitakin, diakoniatyöntekijät vastaavat hymyillen.

Varpu on yksi päivänsankareista, joita Oulujoen seurakunta juhlistaa syksyisenä torstaina. Aamupäivällä salissa vietetään 70 vuotta täyttävien syntymäpäiväjuhlia, iltapäivällä on yhteinen tilaisuus alueen 80- ja 90-vuotiaille.

Yhteinen juhla on tapa tavoittaa seurakuntalaisia

Useimmat seurakunnat järjestävät juhlia tasavuosikymmeniä täyttäville, eläkeikäisille asukkaille. Juhlimisen tavat vaihtelevat: Tuirassa on tänä vuonna yhteinen tilaisuus 70- ja 80-vuotiaille, Oulun tuomiokirkkoseurakunnassa on kummallekin ikäryhmälle omat juhlansa. Karjasillalla juhlistetaan tänä vuonna myös kuusikymppisiä.

Monessa seurakunnassa 90-vuotiaille ja sitä vanhemmille tarjotaan onnittelukäyntiä kotiin.

– Syntymäpäivien muistaminen on yksi keino seurakuntalaisten tavoittamiseen. Tämä on tapa toivottaa siunausta, toteaa diakoni Päivi Moilanen Tuiran seurakunnasta.

Tuirassa ja tuomiokirkkoseurakunnassa juhla on jumalanpalveluksen yhteydessä. Tuomiokirkkoseurakunnan diakonissa Heidi Karvonen on huomannut paikalle saapuvan heitäkin, jotka eivät ole olleet vuosiin tekemisissä seurakunnan kanssa.

– He ovat kutsusta ilahtuneita. Osa tulee tämän jälkeen mukaan myös seurakunnan kerhoihin.

Vastaan tulee vanhoja luokkakavereita

Hintan seurakuntatalolla kahvia nauttivat Paula ja Jorma Ollakka. Paula on tämän vuoden juhlittava, Jorma seuraa perässä vuoden päästä.

– Odotamme kiinnostuneina, mitä tällainen juhla pitää sisällään. Ennen kaikkea toivomme tuttujen tapaamista.

Liisa Varpu oli mukana, kun puoliso osallistui seurakunnan seitsemänkymppisille joitakin vuosia sitten.

– Nyt hän on reissussa, mutta jospa näkisin täällä vaikka tuttuja eläkeliittolaisia, hän toivoo.

Heidi Karvosen mukaan juhliin osallistuvat tapaavat usein tuttuja vuosikymmenien takaa.

– Kun juhlijat ovat syntyneet samana vuonna, vastaan tulee usein rippikoulu- ja luokkakavereita.

Kotiin tullut kutsu on tehokkaampi

Tuiran seurakunnassa kutsuja lähtee vuosittain 300–400 kappaletta juhlaa kohti. Osallistujia on Päivi Moilasen mukaan yleensä noin 50–80 sekä heidän seuralaisensa.

Tuomiokirkkoseurakunnassa juhliin lähtee parisensataa kutsua. Niistä yleensä neljäsosaan vastataan myöntävästi. Korona verotti osallistumisinnokkuutta.

– Vuosi takaperin paikalla oli noin puolet siitä, mitä yleensä. Nyt määrä on jälleen nousussa, kertoo Heidi Karvonen.

Oulujoen seurakunnassa juhliin kutsuttiin tänä vuonna lehti-ilmoituksella. Anna-Maija Sälkiö huomasi henkilökohtaisten kutsujen olevan parempi vaihtoehto, sillä niiden avulla osallistujia tulee selvästi enemmän.

– Seitsemänkymppisille osallistujia on tänä vuonna 45. Aikaisemmin 70- ja 80-vuotiaat juhlivat yhdessä ja sali oli aivan täynnä.

Iällä ei ole väliä, jos terveys säilyy

Sisko Sarkkinen juhli omia seitsemänkymppisiään keväällä perhepiirissä. Puolisonsa Arin kanssa Hintan seurakuntatalolle saapunut Sarkkinen myöntää, että ikääntyminen ”vähän hirvittää”.

– Mutta mikäs siinä, jos terveys vain säilyy. Kaikki on tosin elämässä hyväksyttävä, mikä vastaan tulee, hän miettii.

Liisa Varpu tuntee uuden vuosikymmenen käynnistyessä olonsa samanlaiseksi kuin aina ennenkin.

– Tämä eroaa kuusikymppisen elämänvaiheesta ainakin niin, että lapsenlapset eivät ole enää pieniä, hän miettii.

– Ja vaikka olo on entisenlainen, kyllä iän karttumisen huomaa peiliin katsoessaan.