Sielunhoitoterapialle on tarvetta

Maaliskuun alku oli kolmelle oululaisnaiselle merkittävä. Hanna Juntti, Tuija Koskinen ja Niina Suutari valmistuivat tuolloin sielunhoitoterapeuteiksi Kalajoen kristillisestä opistosta kahden vuoden opiskelurupeaman jälkeen.

Koulutus antaa terapeutille mahdollisuuden käydä asiakkaan kanssa asioita läpi pitkäjänteisemmin ja syvemmin sielunhoitotilanteessa. Sielunhoitoterapeutti ei voi kuitenkaan tarjota psykoterapiaa.

OYS:n lastenklinikassa lääkärinä työskentelevä Juntti sai ensikosketuksen sielunhoitoterapiaan vuosia sitten oman terapiakokemuksen kautta. Terapiassa hän koki tulevansa nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi.

Terapeutin tapa toimia sai Juntin kiinnostumaan koulutukseen hakeutumisesta.

Juntin tarkoituksena on hyödyntää sielunhoitoterapeutin opintoja ensisijaisesti vapaaehtoistyössä. Opinnoista riittää ammennettavaa myös päivätyöhön.

– Lääkäri ei ole terapeutti, mutta työnkuvaan kuuluu oleellisesti ihmisten kohtaaminen. Tapaan työssäni esimerkiksi perheitä, joilla on akuutti kriisi lapsen äkillisen, vakavan sairastumisen vuoksi. Koulutus on antanut lisää ymmärrystä näissä tilanteissa toimimiseen ja turvallisen luottamussuhteen luomiseen.

Akuutti kriisi voi muuttua vuosien mittaiseksi hoitosuhteeksi. Perheen rinnalla kulkeminen avaa joskus keskusteluja elämän syvistä kysymyksistä.

– Koulutus on antanut keinoja ymmärtää laajemmin sitä, minkälaisista lähtökohdista kukin perhe rakentaa tapaansa selviytyä lapsen sairauden aiheuttamasta vaikeasta tilanteesta, ja miten voin yrittää tukea heitä prosessin aikana.

Elämän peruskysymysten äärellä

Samat teemat puhuttelivat pitkään hoitoalalla ikäihmisten parissa työskennellyttä Tuija Koskista. Asiakkaiden elämäntarinat koskettivat ja menivät ihon alle.

”Hengellisten tarpeiden huomioon ottaminen korostuu myös fyysisten ja psyykkisten sairauksien aikana.”

Tuija Koskinen

Koskisella oli kuitenkin olo, että hän tarvitsee lisää keinoja ihmisten auttamiseen.

– Ihminen on kokonaisuus, jonka palaset ovat vuorovaikutuksessa toisiinsa. Hengellisten tarpeiden huomioon ottaminen korostuu myös fyysisten ja psyykkisten sairauksien aikana.

Koskisen mukaan hengellisten tarpeiden tunnistamiseen tarvitaan hoitavalta henkilöltä erityistä herkkyyttä ja tahdikkuutta.

– Sairaudet, kärsimys, kuoleman lähestyminen ja elämän merkitykselliset tapahtumat saavat ihmisen pohtimaan elämän peruskysymyksiä: uskon tulkintaa, asenteita, arvoja ja maailmankatsomusta. Se, että asiakas saa puhua näistä asioista, voi olla hänelle hyvin tärkeää ja toivoa antavaa.

Sielunhoitoterapeuttikoulutuksessa yhdistyvät psykologinen ja hengellinen ymmärrys. Opinnot sisältävät luentoja ja harjoituksia muun muassa kehityspsykologiasta, kiintymyssuhteista, erilaisista sielunhoito- ja terapiamalleista sekä hengellisestä ohjauksesta.

Tuoreet sielunhoitoterapeutit kertovat, että kristilliselle sielunhoidolle on tarvetta. Se, että terapeutti pystyy huomioimaan asiakkaan hengelliset kysymykset ja työskentelemään niiden parissa, on monelle asiakkaalle tärkeä kokemus.

Koulutus lisää ymmärrystä

Oulun kristillisessä peruskoulussa opettajana työskentelevä Niina Suutari kertoo, että hengellinen näkökulma on opetuksessa luontevasti mukana esimerkiksi keskusteluissa, joihin liittyy käsitys ihmisen arvosta ja elämän tarkoituksesta.

– Oppilaita rohkaistaan miettimään asioita, ja heidän esittämilleen kysymyksille on tilaa opetuksessa. Keskustelut eivät kuitenkaan saa sisältää hengellistä ohjausta: se on kunkin perheen ja heidän mahdollisen seurakuntayhteytensä piiriin kuuluva asia.

Koulumaailmassa Suutari pääsee hyödyntämään koulutuksessa oppimiaan psykologian tietoja.

– Tieto on lisännyt ymmärrystäni ja myötätuntoani epäasiallisesti käyttäytyviä henkilöitä kohtaan: kenties hänellä ei toistaiseksi ole parempaa keinoa selviytyä oman rikkinäisyytensä kanssa – rikkinäisyyden, jota on meissä jokaisessa.

Hän korostaa, että koulussa hän on kasvattaja, ei terapeutti.