SRK harjoittaa yhä voimallisemmin lähetystyötä

Vanhoillislestadiolainen liike tekee yhä enemmän lähetystyötä maan rajojen ulkopuolella. 

Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys (SRK) järjestää säännöllistä toimintaa muun muassa useissa Aasian ja Afrikan maissa.

SRK:n toiminnallisen osaston johtaja Pekka Kainua kertoo, että etäyhteyksien avulla järjestetään seuroja Aasian maista esimerkiksi Intiassa ja Bangladeshissa. 

Afrikassa toimintaa on useissa maissa, kuten Keniassa, Ghanassa, Gambiassa ja Liberiassa (kuva seuroista Liberiassa).

Kaikkiaan liikkeellä on säännöllisiä yhteyksiä yli 20 maahan. 

SRK:n yhteistyökumppaneita lähetystyössä ovat Amerikassa vanhoillislestadiolaisten muodostama oma kirkkokunta Laestadian Lutheran Church sekä Ruotsissa vanhoillislestadiolaisten keskusjärjestö Sveriges Fridsföreningarnas Centralorganisation.

Verkko välittää julistusta

Lähetystyöhön yhdistyy usein mielikuva suomalaisista lähetystyöntekijöistä maailmalla. SRK:n ulkomaan lähetystyöhön kotimaiset nimikkolähetit eivät kuulu eikä yhdistys ole kirkon virallinen lähetysjärjestö.

Herätysliike hyödyntää sanomansa levittämisessä tehokkaasti sosiaalista mediaa, kuten Facebookin, Google Meet -videopuhelupalvelun sekä WhatsApp-sovelluksen tarjoamia mahdollisuuksia. 

Kainua ja SRK:n lähetystyön asiantuntija Miika Kopperoinen selvittävät, ettei liike valitse lähetystyökohteitaan. Heidän mukaansa toimintaa on pelkästään siellä, mistä pyyntö seurojen pitämiseen tulee.

– Me tuemme sikäläisiä uskovaisia muun muassa vierailemalla kohdemaissa tapaamassa saarnaajia, Kopperoinen kertoo SRK:n roolista.

Vanhoillislestadiolaisen liikkeen tekemä lähetystyö tapahtuu  SRK:n alaisuudessa, kun taas esimerkiksi Suomen Lähetysseuran tärkeimmät kumppanit ovat paikallisseurakunnat Suomessa. 

Toimintaa on pelkästään siellä, mistä pyyntö seurojen pitämiseen tulee.

Samalla sanomalla yli maan rajojen

Lestadiolaisessa julistuksessa on keskeistä parannuksen ja syntien anteeksiantamuksen saarnaaminen. 

– Oppia avaamme Raamattuun pohjautuvalla julistuksella, Kainua sanoo.

Näitä peruskiviä ei ole muutettu vanhoillislestadiolaisen kristillisyyden levitessä eri maihin.

–  Kerromme yksinkertaista perussanomaa. Perinteiselle Jumalan sanan julistukselle on kiinnostusta erityisesti Afrikassa ja Aasiassa, Kainua ja Kopperoinen kertovat.

Mitä opetatte ehkäisystä?

Lestadiolaisen herätysliikkeen lähetystyöhön on liitetty vuosien saatossa usein kysymys, mitä he opettavat ehkäisystä HI-viruksen levinneisyysalueilla. 

Afrikassa ehkäisyvälineiden käyttö on tärkeää HIV/AIDS -tartuntojen torjuntatyössä, mutta lestadiolaisessa kristillisyydessä ehkäisyyn suhtaudutaan kielteisesti.

Kainua toteaa, etteivät opilliset asiat voi muuttua ajasta ja paikasta riippuen.  

Hän painottaa kuitenkin, ettei käsitys ehkäisyvälineiden käytöstä ole heidän julistuksensa kärki.

Kärki on Kainuan ja Kopperoisen mukaan siinä, miten ihminen saa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, kuten lestadiolaissaarnaajat julistavat. 

– Me puhumme kunnioituksesta ja uskollisuudesta omaa puolisoa kohtaan. Oppimme mukaan avosuhteet tai vaikkapa seksin ostaminen eivät kuulu Raamatun opetuksen mukaiseen kristityn elämään.

Erilaisten kulttuurien huomioiminen kuuluu lähetystyöhön, mutta Kainuan ja Kopperoisen mukaan se ei voi tarkoittaa, että viesti vaihtuu riippuen siitä, missä päin maailmaa Raamattua luetaan.

Opilliset asiat eivät voi muuttua ajasta ja paikasta riippuen. 

Kysymys ehkäisyopetuksesta nousi esille vastikään myös Radio Dein Piispan kyselytunti -ohjelmassa, jossa vieraili lokakuussa Oulun hiippakunnan piispa Jukka Keskitalo.

Piispa totesi lähetyksessä pitävänsä ongelmallisena, jos HI-viruksen kanssa kamppaileviin maihin viedään viestiä ehkäisyvälineiden välttämisestä. 

Keskitalo aikoi ottaa kysymyksen esille seuraavissa neuvotteluissa SRK:n johdon kanssa.

Keskusteluyhteyttä  tarvitaan

Oulun hiippakunnan hiippakuntasihteeri Matti Laurila kertoo, että kirkon eri herätysliikkeillä – eikä vain vanhoillislestadiolaisilla – on omaa vahvaa lähetystoimintaa. 

Suurin osa liikkeistä kanavoi lähetystoimintansa ulkomaille jonkun toisen kirkollisen järjestön kautta, mutta vanhoillislestadiolaiset toimivat pelkästään oman liikkeen sisällä.

Laurila, jonka päävastuuna Oulun hiippakunnassa ovat lähetystyö ja kansainvälinen työ, toivoo SRK:n kanssa hyvää vuoropuhelua.

– Olen kokenut viime vuosina myönteisenä keskustelut SRK:n keskustoimistossa sekä piispan että Lähetystyön keskuksen johtajan vierailujen yhteydessä.  

– Toivon, että keskustelut lähetystyöstä SRK:n kanssa voivat jatkua.

Laurila kertoo, että viimeisten kahden vuosikymmenen aikana hiippakunnan lähetystyöllä on ollut hyvää yhteistyötä seurakunnissa työskentelevien, taustoiltaan vanhoillislestadiolaisten pappien ja muiden työntekijöiden kanssa. 

– Rakentava yhteistyö on tullut esille muun muassa hiippakunnan lähetysjuhlien valmisteluissa eri seurakunnissa. Pari vuotta sitten oli ilo järjestää Oulun hiippakunnan lähetysjuhlat vanhoillislestadiolaisen Ranuan kristillisen opiston tiloissa.

Toivon, että keskustelut lähetystyöstä SRK:n kanssa voivat jatkua.