Suora kysymys: Kuuluvatko hintalaput seurakunnan toimintaan?

Seurakuntien tarjoama maksullinen toiminta on aihe, joka herättää helposti keskustelua. Jos esimerkiksi viikonloppuleiri maksaa kuljetuksineen, majoituksineen ja ruokailuineen noin 100 euroa, hinta on todennäköisesti monille liian korkea. Osalle seurakuntalaisista maksu ei tuota ongelmia, ja sitä voidaan pitää jopa edullisena.

Oulun seurakuntayhtymän talousjohtaja Arja Ahonen, millä periaatteella seurakunnan palveluja hinnoitellaan?

– Oulun seurakuntien, kuten yleensä seurakuntien, palvelut ovat joko ilmaisia tai niistä peritään pieni korvaus. Kulut katetaan pääosin kirkollisverotuloilla. Pieniä maksuja peritään yleensä retkistä, leireistä, retriiteistä ja kerhoista. Kustannus voidaan olla perimättä, jos maksamiseen ei ole varaa.

Monien seurakuntien talous on kiristinyt viime vuosina. Joudutaanko Oulun seurakunnissa pohtimaan aiempaa enemmän palvelujen mahdollista maksullisuutta?

– Maksut ovat noin 18 prosenttia kuluista. Niiden osuus on niin pieni, ettei maksujen nostolla ole suurta taloudellista merkitystä. Joihinkin merkittävimpiin maksuihin tehdään indeksikorotuksia, jotta ei jouduta tekemään suurta korotusta kerrallaan esimerkiksi hautausmaksuihin. Oulun hautausmaksut ovat olleet pienimpiä suurista seurakunnista.

Oulun tuomiokirkkoseurakunnan tiimivastaava, diakoniatyöntekijä Heidi Karvonen, saatteko diakoniatyössä palautetta siitä, että jokin tarjoamanne toiminta – esimerkiksi retket tai leirit – olisivat liian kalliita?

– Emme saa. Lähinnä ihmiset ihmettelevät, miten diakonian tapahtumat ovat niin edullisia. Seurakunnan järjestämistä rippikoululeireistä tulee jonkin verran kyselyitä, miksi ne maksavat.

Ovatko diakoniatyön palvelut kaikkien saavutettavissa riippumatta ihmisen maksukyvystä?

– Pääsääntöisesti kyllä, joissain tilanteissa voi ihmisen osallistuminen palveluihin estyä, koska ei ole varaa linja-autolippuun. Esimerkiksi leireille ja retkille voi hakea maksuvapautusta, jos talous on tiukilla.