Työn kuormittavuus kasvoi, työssä uupuminen ja kyynisyys lisääntyivät

Valtaosa papeista ja kanttoreista kokee edelleen olevansa tyytyväinen työhönsä, ja he kokevat vahvaa työn imua. Samalla hyvinvointi työssä on heikentynyt.

Tiedot käyvät ilmi Suomen kirkon pappisliiton, Suomen kanttori-urkuriliiton ja Suomen teologiliiton jäsenille tehdystä kyselystä.

Papeista kolme viidestä ja kanttoreista puolet koki korona-ajan lisänneen oman työn kuormittavuutta.  Myös työssä uupuminen ja kyynisyys lisääntyivät pandemiavuosien aikana.

Erityisesti niiden työntekijöiden osuus, jotka kokevat olevansa henkisesti aivan lopussa, on kasvanut. Toisaalta osa koki työn kuormittavuuden myös helpottaneen koronan aikana.

– Muutokset ovat monelta osin synkkiä: esimerkiksi papeilla tyhjiin puserretuksi tuntevien osuus oli kolminkertaistunut, kanttoreilla kaksinkertaistunut. Samaan aikaan kokemus oman työn tärkeydestä on heikentynyt, sanoo tutkimuksen tekijä, professori Kati Tervo-Niemelä.

​​​Työn kuormittavuuden lisääntymisestä huolimatta enemmistö papeista ja kanttoreista kokee vahvaa työn imua.

Tuoreessa tutkimuksessa oka kolmannella papilla oli vaikeuksia jaksaa työmääränsä kanssa. Eniten haasteita työmääränsä ja jaksamisensa kanssa oli kirkkoherroilla.

– Työssä jaksamisen ja työn rajaamisen ongelmat ovat yhä useamman liittoon tulevan yhteydenoton taustalla, kertoo AKI-liittojen toiminnanjohtaja Jussi Junni.

Kokemus seurakuntatyön tärkeydestä on heikentynyt

Korona-aika näyttää tulosten perusteella heikentäneen pappien ja kanttorien kokemusta seurakuntatyön tärkeydestä. Erityisesti sanan julistamista, jumalanpalvelusta, Raamatun lukemista ja opettamista, sielunhoitoa, kirkollisia toimituksia ja ihmisten auttamista tärkeänä pitävien osuus on vähentynyt.

– Muutokset erityisesti pappien näkemyksissä eri työtehtävien tärkeydessä ovat niin suuria, että ne antavat viitteitä rajusta muutoksesta suhteessa työhön ja pappisidentiteettiin, Tervo-Niemelä arvioi.

Uskoa tärkeänä pitävien osuus on vähentynyt

Tutkimustulokset osoittavat, että papin ja kanttorin omalla uskonelämällä on tärkeä rooli työssä jaksamisen tukena.

Valtaosalle papeista (94 %), kanttoreista (79 %) ja teologeista (60 %) usko on erittäin tai melko tärkeä osa elämää.

Kuitenkin nimenomaan erittäin tärkeänä uskoa pitävien osuus on vähentynyt sekä pappien että kanttorien keskuudessa.

Nuorille kanttoreille usko on harvemmin erittäin tärkeä. Myös kokemus kutsumustyöstä on vähentynyt. Vastaavasti työn tekeminen ensi sijassa toimeentulon takia on lisääntynyt erityisesti kanttoreilla.

Kutsumus on tärkeä työhyvinvoinnin lähde

– Uskon merkityksessä ja kutsumuskokemuksessa tapahtuneet muutokset ovat huomionarvoisia kirkon työntekijän työhyvinvoinnin näkökulmasta.  sanoo Tervo-Niemelä.

– Kutsumus, työntekijän oma usko ja omalla ajalla tapahtuva hartaudenharjoitus ovat papeille ja kanttoreille keskeinen työhyvinvoinnin lähde. Vähäinen oma hartaudenharjoitus on yhteydessä työssä kyynistymiseen,

Liiallinen työmäärä ja työyhteisöltä saatavan tuen puute ovat keskeisiä syitä työuupumuksen taustalla.

Myös työstä saatava palaute ja työn merkityksellisyyden kokemus ovat tärkeitä papin ja kanttorin työssä jaksamisen kannalta.

Tutkimus neljän vuoden välein

AKI-liittojen jäsentutkimuksissa on tarkasteltu Suomen kirkon pappisliiton, Suomen Kanttori-urkuriliiton ja Suomen teologiliiton jäsenten teologien työhön liittyviä kysymyksiä.

Pappien osalta tutkimusta on toteutettu neljän vuoden välein vuodesta 1998 lähtien ja kanttorien osalta vuodesta 2006 lähtien.

Vuoden 2022 jäsentutkimuksen aineisto kerättiin toukokuussa 2022. Kyselyyn vastasi 174 Kanttori-urkuriliiton jäsentä, 507 Suomen kirkon pappisliiton jäsentä sekä 31 Suomen teologiliiton jäsentä. Vastausprosentti oli 24.