Yli-Iin lapsille rakennettiin talkootyönä oma kirkko

Yli-Iin pikkukirkko on tehty talkoovoimin, ja sen siunaustilaisuus kokosi runsaasti väkeä aurinkoiseen ja lämpimään elokuun iltapäivään.

– Kun lapset istuvat penkissä, heidän edessään on lasiristi ja näkymä kotikirkkoon. Toivon, että tämä kuva syöpyy heidän sydämiinsä, toivoi Kiimingin seurakunnan kirkkoherra Pauli Niemelä juhlapuheessaan.

Kirkko keskellä leikkikenttää

Pikkukirkko on suunniteltu lapsia varten. Yhdessä seurakuntakodin pihalle hankittujen leikkivälineiden kanssa siitä muodostuu lasten leikkialue. Kirkon sisällä on tilaa hartauksille, Raamatun lukemiselle ja pienille kokoontumisille.

Lapset pääsivät heti osallisiksi kirkon toimintaan. Pienen kirkon omat kirkonkellot soivat, kun rakennusta alettiin siunata ja lapset kantoivat kirkkoon Lasten Raamatun, ristin, kukkia ja taulun, johon on kirjattu suunnittelijan, rakentajien ja lahjoittajien nimet. Taulun otsikkona on Jeesuksen sanat: ”Sallikaa lasten tulla minun luokseni.”

Lasten riemua ja vanhempien kiitosta

Juhlallisen siunaamistilaisuuden jälkeen lapset pääsivät tutustumaan uuteen kirkkoon ja sen ympärillä oleviin leikkivälineisiin.

Kahdeksanvuotiaat kaverukset Inari ja Mila iloitsivat, että kirkko ja sen ympäristö on vihdoin valmiit. Inari kertoi, että kotipihalta löytyy kyllä leikkimökki, mutta ei kirkkoa.

– Täällä voi leikin lisäksi lukea Raamattua, tytöt arvelivat.

Joen toisella puolella asuva Säde Niemelä tuli avajaisiin perheensä kanssa. Hän seurasi isompien leikkejä samalla kun kuukauden ikäinen vauva nukkui sylissä.

– Onhan tämä aivan ihana lisä. Meidänkin lapset ovat puhuneet pikkukirkosta paljon ja odottaneet sen valmistumista, hän kertoi.

Säde Niemelällä oli pikkukirkon siunaustilaisuudessa mukana myös kuukauden ikäinen kuopus.

Niemelän mukaan Pikkukirkon ympärille rakennettu uusi leikkipaikka täydentää hyvin kunnan leikkipaikkoja.

– Toivon, että tästä jää lapsille kotoinen ja helposti lähestyttävä muisto kirkosta.  Lapsille tämä jää varmasti mieleen, koska se on heidän kokoonsa tehty, Niemelä pohti.

Hän muisteli lapsuudesta Rovaniemellä nähtyä jääkirkkoa ja arveli, että Yli-Iin pikkukirkko voi samalla tavoin jäädä lasten mieleen.

Pikkukirkkoja monella paikkakunnalla

Haukiputaalta Yli-Iihin 14 vuotta sitten muuttanut Säde Niemelä kuvailee nykyistä kotipaikkaansa rauhalliseksi paikaksi, jossa tutut kohtaavat kerhoissa ja seurakunnan tapahtumissa.

Perhekirkon myöhäisempi ajoitus saa häneltä kiitokset.

– Minusta on hyvä, että nyt perhekirkko on välillä myös myöhemmin. Yhdeksi sinne ehtii paremmin kuin kymmeneksi, Niemelä sanoi.

Pienet kirkot ovat ihastuttaneet myös muilla paikkakunnilla, muun muassa Haapajärvellä, Paltamossa ja Oulussa. Iissäkin avataan pikkukirkko 7. syyskuuta.

Kirkkoherra Pauli Niemelä tiivisti juhlatilaisuudessa päivän merkityksellisyyden:

– Lasten takia kannattaa nähdä vaivaa, yhdistää voimat ja rakentaa kirkko. Lasten vuoksi kannattaa toivoa ja avata ovi tulevaisuuteen.

Kirkkoherra Pauli Niemelä siunasi pikkukirkon. Yhdessä keinun, hiekkalaatikon ja liukumäen kanssa muodostuu oikea lasten alue.

Talkootunteja kertyi 650

Ajatus pikkukirkon rakentamisesta talkoilla sai alkunsa talvella, kun kirkkoherra ja rakennusalalla työuransa tehnyt Eero Lahtinen keskustelivat kirkkokahvilla.

Lahtinen kertoi aluksi hämmästyneensä, kun piirustuksiin merkitty leikkimökki olikin pieni kirkkorakennus, mutta tuumaustauon jälkeen hän ryhtyi kokoamaan talkooporukkaa.

Kevään ja kesän aikana rakennustyöhön osallistui 23 eri-ikäistä vapaaehtoista ja talkootunteja kertyi noin 650. Kirkko päätettiin rakentaa elementeistä ja lopullisen suunnitelman teki Markku Alakärppä.

– Hyvillä mielin voin nyt katsoa lopputulosta. Erityisesti mieleen jäi päivä, jolloin uudet päiväkerholaiset tulivat katsomaan rakennustöitä. Se vahvisti tunnetta, että tätä tehdään lapsia varten, Lahtinen kertoi.

Talkootyö sai tuekseen runsaasti paikallisia lahjoituksia. Karvosen saha antoi puutavaran, Kattotutka toimitti sadevesikourut, Mikko Keisu lahjoitti kirkonkellon, Heikki Pesämaa teki alttariristin ja Antti Pahkala toi hiekan hiekkalaatikkoon. Mukana oli myös muita lahjoittajia. Jokainen yksityiskohta muistuttaa yhteisestä työstä.