Maarit Peltoniemi | Byrokratian harmaudesta ihmisen pyhyyteen

Ihminen on pyhä, sanoo seurakuntavaalien projektipäällikkö Annmari Salmela Kirkko ja kaupunki -lehden haastattelussa, kun häneltä kysytään, mikä hänelle on pyhää.

Koskettavaa!

Näinä aikoina, kun ihmisiä jaotellaan lokeroihin, vieruskaverista puhutaan alentuvasti, ohitetaan ja mitätöidään, ihmisen ja ihmisen pyhyyden puolustaminen herkistää.

Näinä aikoina, kun ihmisiä jaotellaan lokeroihin, vieruskaverista puhutaan alentuvasti, ohitetaan ja mitätöidään, ihmisen ja ihmisen pyhyyden puolustaminen herkistää.

Seurakuntavaalit pidetään marraskuussa, ja nyt on käsillä ehdokkaiden etsintä.

Yksi vaalien iskulauseista on Kutsuttu – kohdattu – kaivattu. Teema osuu sekin ihmisyyden ytimeen. Kastettuina ja kirkon jäseninä olemme kutsuttuja, se on selvää. Mutta kuinka kohdattuja ja kaivattuja olemme? Onnistuuko kotiseurakuntasi välittämään viestiä, että juuri sinuakin kaivataan, sinua olemme odottaneet?

Seurakuntavaaleissa valitaan kirkkovaltuustoihin ja seurakuntaneuvostoihin jäseniä, joiden tehtävä on huolehtia siitä, että toiminta nousee kirkon perustehtävästä. Se tarkoittaa, että ihminen, Luojan luoma, on kaiken keskiössä. Että hänet kohdataan omana itsenään. Osoitetaan, että hän on tervetullut.

Kaiken perustana on kirkon työn ydin ja arvopohja silloin, kun päätetään niinkin arkisista asioista kuin varojen ja tilojen käytöstä ja toiminnan sisällöstä; miksi kirkko on olemassa, miten kerromme viestiämme, miten tuemme ja arvostamme lähimmäistä.

Tähän pohdintaan ja päätöksentekoon kykenee jokainen kirkon jäsen, jolla on halu kehittää omaa kotiseurakuntaansa.

Yhteisöllisyyden ja sisäpiiriajattelun raja on veteen piirretty.

Usein puhutaan yhteisöllisyydestä kirkon toiminnan tavoitteissa. Yhteisöllisyyden ja sisäpiiriajattelun raja on veteen piirretty. Siksi on tärkeää, että luottamushenkilöissä on eri-ikäisiä ja erilaisista taustoista tulevia. Silloin kutsu kuuluu laajalle, eikä jää vain pienen piirin kuultavaksi.

Meistä jokainen pukisi mielellään päälleen seurakuntavaalien mainospaidan, joka kertoo viestiä: Uskottu – toivottu – rakastettu. Tämä kääntää katseen vaalien hallintotylsyydestä jälleen kerran ihmiseen itseensä.

Kolumnisti omin sanoin

Olen jättänyt työelämän taakseni, ja nyt ihmettelen tätä kaikkea vapautta, joka on käytettävissäni. Päiväni täyttyvät kirjoista, käsitöistä, kävely- ja pyörälenkeistä sekä hiljaisuudesta, kaiken kuulostelusta; mihin onkaan tarkoitus ryhtyä, mistä sisäinen rauha syntyy?