”Historiallinen muistimme kertoo siitä, että olemme selviytyneet”

Jäyhää karismaa ilmentävä Aaltola nähdään harva se päivä kommentoimassa televisiossa tai sitten hänen osuvia analyysejään luetaan lehdistä tai sosiaalisesta mediasta.

Mika Aaltola kertoo, että viime kuukausien aikana hän on saanut paljon palautetta kansalaisilta.

– Huolestuneet ihmiset soittavat tai pysähtyvät kadulla juttelemaan. Parhaani mukaan pyrin uhraamaan heille aina sen muutaman minuutin.

Aaltolan mukaan täysimittaisen sodan syttyminen 24. helmikuuta on ollut monille suomalaisille aikamoinen shokki.

– Jo vuonna 2014 Ukrainan suunnalla tapahtui paljon, mutta silloin meillä ei oltu vielä oikein hereillä. Keskustelussa jotenkin vielä näkyi suomettumisen pitkä häntä.

Venäjällä kirkko on valjastettu sodan taakse

Aaltola muistuttaa, että Venäjän aloittamaa hyökkäyssotaa on tarkasteltava muutenkin kuin taisteluina ja pommituksina. Aseiden kalistelulla on aina myös olemuksellinen puolensa.

– Sota liittyy usein suurvaltojen kunniaan, perinteisiin ja strategiaan. Sotaan käyminen on jonkinlaista itseilmaisua.

Venäjällä on vaihe vaiheelta siirrytty henkilökulttiin perustuvaan järjestelmään. Aaltola määrittelee sen venäläiseksi fasismin muodoksi, russismiksi.

Osa pelikirjaa on se, että Venäjän ortodoksinen kirkko on nivottu saumattomaksi osaksi poliittista järjestelmää. Arkkipiispa Kirillin johtama kirkko on luonnollisesti sataprosenttisesti Ukrainan sodan takana.

– Venäläinen valtionkirkko eroaa selvästi suomalaisesta kirkosta. Meillähän on kansalaisuskonto, joka ilmenee esimerkiksi siinä hartaudessa, jolla erilaiset ihmiset viettävät itsenäisyyspäiväämme.

Suomessa mielipiteenvapaus on sallittu uskonnollisissakin asioissa.

Aaltola huomauttaa, että meillä kirkkoa ei myöskään ole valjastettu Venäjän tapaan indoktrinoivaan rooliin. Kirkon agendaa ei siis koiteta ujuttaa kansalaistemme mieliin.

– Suomessa mielipiteenvapaus on sallittu uskonnollisissakin asioissa.

Kirkolla on kriisiaikana tärkeä rooli

Mika Aaltola on tämän kevään aikana pannut merkille seurakuntien kriisitietoisuuden ja kriisivalmiuden.

Heti sodan puhkeamisen jälkeen lukuisissa maamme kirkoissa alettiin pitää kaikille avoimia rukoushetkiä. Myös keskusteluapua on ollut tarjolla.

– Tämä kertoo siitä, että huolta on ilmassa. Ihmiset haluavat etsiä lohtua ja yhteyttä toisiinsa.

Ihmiset haluavat etsiä lohtua ja yhteyttä toisiinsa.

UPI:n johtaja näkee kirkolla tärkeän roolin nykyisessä henkisessä ilmapiirissä. Hän pohtii, että ajatus tietynlaisesta kaitselmuksesta on Suomessa elänyt aina vahvana.

– Nyt samaistutaan voimakkaasti Ukrainaan ja sen kansaan. Maata halutaan tukea humanitaarisella avulla ja osallistumalla mielenilmaisuihin. Minusta tämä riittää hyvin tavalliselle kansalaiselle. Ei pidä tuntea mitään syyllisyyttä, jos ei ole muuta auttamismahdollisuutta.

Ukrainan kärsimystä voi helpottaa sillä, että pysymme rauhallisena ja suojaamme mahdollisimman hyvin oman tonttimme. Tämä suomalaisten päättäväisyys huomataan kyllä myös Moskovassa.

Aaltola huomauttaa, että venäläisten aloittama oikeudeton sota on jo parissa kuukaudessa saanut aikaan tapahtumien suuren virran.

– Venäjän sielun häiriötila hakee tällä hetkellä holtittomasti ja poukkoilevasti ratkaisujaan. Heille pitää osoittaa, että pahoilla teoilla on aina seurauksensa. Tämä auttaa myös Ukrainaa heidän omassa kamppailussaan.

Toimiva arki on strateginen voimavara

Rauha on luonnollisesti useimpien ihmisten harras toive. Sitä kaivataan myös Ukrainaan.

Mika Aaltolan mukaan ei kuitenkaan pidä lähteä mukaan Venäjän propagandaan, joka kehottaa tekemään Ukrainassa mahdollisimman pikaisen rauhan. Se kun solmittaisiin täysin hyökkääjän ehdoilla.

– Aikoinaan jo kirkkoisät pohtivat paljon oikeutettua sotaa ja siihen liittyviä kysymyksiä. He totesivat, että oikeamielisyyden ja oikeudenmukaisuuden pitää toteutua, jotta kestävä rauha toteutuu.

Aikoinaan jo kirkkoisät pohtivat paljon oikeutettua sotaa ja siihen liittyviä kysymyksiä.

Oikeamielinen toimija ei myöskään voi konfliktissakaan käyttää voimaa ja väkivaltaa suhteettomasti. Ukrainan kylissä ja kaupungeissa tätä nyt tapahtuu karmealla tavalla.

– Siviiliväestön summittainen tappaminen kielii siitä, mikä sodan osapuoli on oikealla puolella.

Aaltolan tietynlaiseksi tavaramerkiksi on tullut strategisen päättäväisyyden korostaminen.

– Vallitseva lohduttomuus tulee kääntää arjen vankkuudeksi. Kannattaa huomata, että Suomessa kuitenkin koko ajan asiat toimivat. Tämä on meille tärkeä voimavara.

Uskonnollisuus lapsuudenkodin perintöä

Keski-Suomen Petäjävedeltä kotoisin oleva Aaltola sai jo lapsuudessaan vahvan tuntuman kristillisyyteen. Hänen äitinsä kävi useissakin seurakunnissa.

– Toki hän luki meille lapsille ääneen myös kreikkalaisia mytologioita ja venäläisiä klassikoita.

Mika Aaltola tunnistaa hyvin itsessään uskonnollisuutta lapsuudenkodin perintönä. Se lienee aika lähellä sitä, mistä puhutaan perinteisenä luterilaisuutena.

– Luen iltarukouksen, ja olen varsin tietoinen kristillisestä perinnöstämme. Myös jotenkin aistin ihmisten luonnollisen uskonnollisuuden.

Luen iltarukouksen, ja olen varsin tietoinen kristillisestä perinnöstämme.

Elämänasenteeltaan Mika Aaltola myöntää olevansa hiukan pahanilmanlintu. Hän kertoo ”ajautuvansa aika helposti sinne synkälle puolelle”.

– Toisaalta suomalaisten pitää aina ollakin varautuneita huonoihin skenaarioihin. Meillä on vähän sentimentaalinenkin suhde olosuhteiden karuuteen, joka liittyy myös luontokokemukseemme.

Aaltola puhuu mielellään suomalaisten spartalaisesta sielunmaisemasta. Sitä ilmentävät muun muassa hautausmailla näkyvät sankarihautojen suorat rivit.

Nykyisistä melskeisistä ajoista huolimatta Mika Aaltola haluaa rauhoitella ihmisiä. Rajaseudullakaan ei ole mitään syytä alkaa harkita omaisuuden myyntiä ja muualle muuttamista.

– Suomi on turvassa, ja se pidetään turvassa.

Hän muistuttaa, että suomalaisten perinne on kasvanut ”tuhatvuotisesta geopoliittisesta altistumasta”.

Pärjäämisen eväänä on yhteisöllisyys; meillä on pidetty kiinni kaikenlaisista ihmisistä.

– Historiallinen muistimme kertoo siitä, että olemme selviytyneet. Pärjäämisen eväänä on yhteisöllisyys; meillä on pidetty kiinni kaikenlaisista ihmisistä. Olemme myös sitoutuneita laillisuuden perinteeseen.

Isän ja isänmaan tehtävät

Mika Aaltolalle tämä kevät on ollut poikkeuksellinen myös henkilökohtaisella tasolla. Hän tuli huhtikuussa ensimmäistä kertaa isäksi.

Moneen suuntaan kysytylle miehelle iloinen perhetapahtuma on tarkoittanut myös uudenlaista ajanhallintaa.

– Olen Kirsi-vaimoni kanssa sopinut, että puolet ajasta täytyy olla kotona läsnä. Isyys ja isänmaa, kummallakin on omat velvoitteensa, Aaltola hymyilee.

Tuore ja yllättäväkin kokemus on se, että mies täysin politiikan ulkopuolelta on napattu mukaan myös presidenttigallupeihin.

Mika Aaltola suhtautuu asiaan hiukan kaksijakoisesti. Nykyistä näköalapaikkaansa Ulkopoliittisen instituutin johtajana hän pitää merkityksellisenä.

– Toki sekin on mairittelevaa, että kansalaiset tuntevat minua kohtaan luottamusta. Se tekee nöyräksi.

Aaltola ei ole minkään puolueen jäsen. Hän kertoo äänestäneensä tuttuja ehdokkaita useistakin eri puolueista.

– Ääneni ovat saaneet sellaiset ehdokkaat, jotka ovat olleet kiinnostuneita Suomesta ja sen vakaudesta.

• Lue lisää #Yhdessä2022-tapahtuman ohjelmasta ja maksullisen ohjelman lipunmyynnistä osoitteessa kirkkopaivat.fi