Kolumni: Heräämisiä
”Jokin on liikahtanut ihmisten sydämissä. On herätty elämän varjelemiseen, heikomman puolustamiseen, rauhan arvokkuuteen ja totuuden puolesta taistelemiseen”, pohtii Juha Rauhala.
Jostakin syystä minulla on soinut korvissani englanninkielinen sana awakenings, heräämisiä, viime päivinä. Heräämisiä on monenlaisia, niin hyviä kuin huonoja tai sitten sellaisia, kuin tämä painajainen, mihin maailma heräsi toissa viikolla.
Tuntuu kuin olisimme kaikki heränneet uuteen todellisuuteen Venäjän aloitettua hyökkäyssodan Ukrainan valtiota vastaan. Myös suomalaisten on täytynyt hieroa silmistään jonkinlaisen hyväuskoisen unen rippeet. Kukaan ei olisi halunnut uskoa, että ihminen aloittaisi sodan Euroopassa toisen maailmansodan kauhujen ja Jugoslavian sodan kokemusten jälkeen.
On kammottavaa herätä ihmisen pahuuteen. Vuosisadat ja yhteiskuntamuodot vaihtuvat, mutta ihmisen kyky pahaan ei katoa.
Ja taas lasketaan aikaa ennen sodan alkamista ja sen jälkeen.
Järkyttävin herääminen on ollut tietysti ukrainalaisille, jotka joutuvat heräämään sireenien ja pommien ääniin, painajaiseen, josta ei pääse pois. Pahassa unessa on vielä erityinen katkera sivumaku, kun murhaavien iskujen toteuttajana on veljeskansa. Ukrainalainen metropoliitta Onufry puhuu veljesmurhasta, kertomuksesta Kainista ja Aabelista. Kertomuksessa Jumala kysyy: Mitä oletkaan tehnyt! Etkö kuule, kuinka veljesi veri huutaa minulle maasta?
Mutta on myös hyviä heräämisiä. Ihmisissä ja kansakunnissa on herännyt valtava myötätunto sodan keskellä kamppailevan kansakunnan ja sen jäsenten puolesta. Lukemattomat ihmiset haluavat auttaa monin eri tavoin. On avustuskeräyksiä ja mielenilmauksia rauhan puolesta.
Jokin on liikahtanut ihmisten sydämissä. Jotkut kertovat kuinka heitä on itkettänyt viime päivinä. On herätty elämän varjelemiseen, heikomman puolustamiseen, rauhan arvokkuuteen ja totuuden puolesta taistelemiseen.
Myös rukoukseen on herätty. Ihmiset rukoilevat sodan jaloissa kamppailevien puolesta, pakolaisten puolesta ja yhteisen Eurooppamme, kotimme puolesta. Hän, joka on polvesta polveen meidän turvamme ja pakopaikkamme konflikteissa, kriiseissä ja katastrofeissa, armahtakoon meitä.
Kirjoittaja on hiippakuntadekaani
Jaa sivu eteenpäin
Lue artikkeliin liittyviä aiheita
Mitä mieltä olit artikkelista?
Millaisia ajatuksia tai tunteita juttu herätti? Haluatko lähettää viestin haastatellulle tai jutun tekijälle? Anna risuja tai ruusuja alla olevalla lomakkeella. Arvomme palkintoja palautteen antajien kesken, joten jätä yhteystietosi, mikäli haluat osallistua arvontaan.