Kolumni: Hyvää ja pahaa hiljaisuutta

Hämmentyneenä luen tutkimusta Kutsumus pandemian puristuksessa (2022), jossa tutkittiin pappien suhdetta työhön ja siinä tapahtuneita muutoksia. Pappien keskuudessa lähes kaikkien perinteisten työtehtävien pitäminen tärkeänä oli vähentynyt voimakkaasti, esimerkiksi Sanan julistamisen.

Jonkinlainen murros on käynnissä. Sanat ovat papin työssä tärkeitä. Ehkei kyse ole kuitenkaan siitä, ettei olisi uskoa sanoihin vaan siitä, että sanat loppuvat uuden edessä?

Juutalaisten historiaan liittyi vahvasti vaihe, jota kutsutaan pakkosiirtolaisuudeksi. Siellä kaukana kotoaan ja uskonnostaan he joutuivat sanoittamaan uskoaan uudelleen. Moni kokee tänään olonsa samanlaiseksi. On halu sanoittaa omaa uskoa uudella tavalla.

Omalle kyselylle ja ihmettelylle pitää olla turvallista tilaa seurakunnissa. Omista ajatuksistaan ja hengellisyydestään ei tarvitse vaieta eikä varsinkaan hävetä. Jos uskon näkemykset ovat toisenlaiset kuin omat, syntyy helposti vähättelyä. Se synnyttää vetäytymistä ja vaikenemista. Se hiljaisuus pitää rikkoa.

Kaikki toivon ja rakkauden sanat luovat edelleen uusia näköaloja epävarman elämän keskelle. Mutta sanat eivät ole kaikki. 1300-luvulla elänyt mystikko ja munkki Mestari Eckhart kirjoitti, että on ihmisiä, joille Jumala maistuu vain yhdellä tavalla, he haluavat omistaa Jumalan vain tietyssä hartauden harjoittamisen muodossa.

Yksi mielenkiintoinen avaus oli Paavalin seurakunnan hiljattain järjestämä Hiljaisuuden festivaali. Sanan kirkko on löytänyt paljon uutta sanattomuudesta.

Ihmisten kokemus pyhästä on erilainen, mutta yhtä aito ja tärkeä heille itselleen. Se kokemus on voinut syntyä missä ja miten vain. Meillä ei tarvitse olla kiire sanoittamaan Jumalaa. Annetaan Jumalan hiljaa ja kiireettömästi puhutella itseä. Sielu saa vain olla. Ihminen ei tee, vaan antaa jonkin itseään suuremman tulla esiin.

Kirjoittaja on Haukiputaan seurakunnan kirkkoherra ja toisella vaalisijalla Karjasillan seurakunnan kirkkoherranvaalissa

• Tiedoksi: Karjasillan kirkkoherranvaalissa ensimmäiselle vaalisijalle asetettu Petri Satomaa kirjoitti lehdessä 7.9. ja kolmannella vaalisijalla oleva Miia Seppänen kirjoittaa 21.9. ilmestyvässä lehdessä.