Kolumni: Kun aktivistin ja piispan katseet kohtaavat
Yksi syy sille, miksi kirkko voi tuntua nuorista naisista etäiseltä, ovat miespiispojen epäasialliset kannanotot. – Mutta eikö aktivismia harrastava, avoliitossa elävä makean siiderin (nais)siemailija voi kantaa tässä(kin) ajassa Kristusta sydämessään yhtä väkevästi kuin suomalainen piispa, Olli Kohonen pohtii.
Kristuksen kutsu kääntymykseen on jotakin muuta kuin sellainen aktivismi, jossa istahdetaan pehmeälle sohvalle, avataan makea siideri ja ryhdytään somettamaan myrkyllisiä viestejä poliittisen kentän vastakkaiselle laidalle.
Näin totesi Kuopion piispa Jari Jolkkonen kirkolliskokouksen avajaissaarnassaan. Samalla hän kehotti katsomaan lempeästi toisiimme. Jolkkonen muuten sometti itse pari vuotta sitten materiaalia, jossa hän antoi ymmärtää, ettei avioliitossa tapahtuva raiskaus olisi kovinkaan ongelmallinen teko.
En tiedä istuiko piispa pehmeällä sohvalla lähettäessään tuon twiitin, joka ainakin allekirjoittaneen mielestä oli myrkyllinen. Jolkkonen kyllä poisti kyseisen viestin nopeasti pahoitellen kirjoitteluaan aivan asiallisesti. Anteeksi on annettu.
Viime kesänä revittelyä harrasti kenttäpiispa Pekka Särkiö. Bolshevikkien tilalle on hänen mukaansa tullut pöyristyttävä kulttuurieliitti, joka ajaa toimillaan syntyvyyden laskuun. Tuon poppoon mukaan aviolitto, ydinperhe ja lasten kotikasvatus kun ovat kaiken pahan ruumiillistumia. Yltyipä Särkiö vielä soittamaan naisille karvakannelta Veikko Huovisen henkeen. Pysykööt synnyttäjinä.
Särkiökin joutui pyytelemään pian anteeksi tekstiään. Ainakin Espoon piispa Kaisamari Hintikka totesi, ettei ole tuntenut itseään pitkään aikaan niin esineellistetyksi kuin kenttäpiispan aatosten äärellä.
Samaan aikaan muuten juuri nuoret naiset erkanevat kirkosta. Vuosina 1990–2004 syntyneistä naisista vain 13 prosenttia ilmoittaa uskovansa kristinuskon Jumalaan.
Syitä tähän voidaan miettiä vaikkapa Jolkkosen ja Särkiön toimistoissa. Hekin ovat vajavaisia ihmisiä, jotka mokailevat koko ajan. Näin tekee allekirjoittanutkin.
Mutta eikö aktivismia harrastava, avoliitossa elävä makean siiderin (nais)siemailija voi kantaa tässä(kin) ajassa Kristusta sydämessään yhtä väkevästi kuin suomalainen piispa?
Sitä pohtiessamme näin joulun alla toivottavasti molemmat voisivat ainakin katsoa lempeästi toisiaan.
Kirjoittaja on sairaanhoitaja, filosofian maisteri ja Tuiran seurakuntaneuvoston jäsen
Jaa sivu eteenpäin
Lue artikkeliin liittyviä aiheita
Mitä mieltä olit artikkelista?
Millaisia ajatuksia tai tunteita juttu herätti? Haluatko lähettää viestin haastatellulle tai jutun tekijälle? Anna risuja tai ruusuja alla olevalla lomakkeella. Arvomme palkintoja palautteen antajien kesken, joten jätä yhteystietosi, mikäli haluat osallistua arvontaan.