Kolumni: Laulava kurpitsa ja muita pahennuksia

Jenni Siljander on huomannut, että ilon pilaaminen on helppoa uskon nimissä.

Pyhäinpäivä. Miten viisaasti kristilliset juhlapyhät sijoittuvatkaan vuodenkierrossa. Pimeän ja valon vaihtelut tukevat juhlan sanomaa. Hämärän huurteessa lohtu on tarpeen, vaikka akuutteja suruja ei olisikaan. Kaiken lohdun ei tarvitse olla harrasta, huumorikin lohduttaa.

Oman perheeni syysperinteisiin on ilmaantunut kurpitsojen kaiverrus. Halloweenia emme ole innostuneet viettämään, mutta kurpitsalyhdyt ovat hyvä esimerkki maailman tarjoamista vaikutteista. Ei niitä tarvitse valmiiksi arvottaa hyviksi tai huonoiksi, sen tekee käyttötarkoitus. Me olemme monet kerrat päässeet nauramaan niille ilmeille, joita olemme kurpitsoihimme tehneet. Lopputuloshan ei ole koskaan juuri sitä, mitä aikoi, vaan jotain odottamatonta.

Kurpitsojen kaivertaminen ei vie minua tai perhettäni lähemmäksi tai kauemmaksi Jumalasta. Tai ehkä lähemmäksi, olenhan Hänelle kiitollinen perheestäni, jonka kanssa voin löytää yhteyden ja ilon. Tänä vuonna inspiroiduin laulavasta myskikurpitsasta ja lähetin iloa muillekin, postatessani someen kuvan aikaansaannoksestani.

Mutta olisi pitänyt jättää postaamatta. Milloinkahan oikein opin iloitsemaan sallituista asioista? Kurpitsani herätti ilon sijaan huolen halloweenin kyseenalaisuudesta. Olisi parempi olla kaivertelematta. Olisi parempi keskittyä puhtaasti pyhäinpäivään ja taivasikävään. ”Ehkä olisi pitänyt kaivertaa hunajamelonia”, tuumi puolisoni.

Ilon pilaaminen on helppoa uskon nimissä.

Olisikohan meille hyödyllistä tutkia, miten oma persoonallisuutemme vaikuttaa uskoon siihen, minkälaisiin hengellisiin yhteisöihin johdumme? Emme tee niitä valintoja niin puhtaan oikeaoppisin perustein kuin olisi mieluista ajatella. (Tutustu vaikka Paavo Kettusen ajatuksiin asiasta). Toiset hamuavat kaikenlaisia kurpitsankaiverruskieltoja, toiset kestävät enemmän vapautta. Silti suunta voi olla sama, vaikka sitä onkin vaikeaa sietää. Pelko (tai mikä lie) luo monenlaisia pullistumia oleellisen ympärille.

Pala taivasta ja syvää lohtua – ja sitä paitsi väkevä todistus muille – olisi timanttiseen ytimeen keskittyvä yhteys. Niin kaunis ja yksinkertainen.

Kirjoittaja on oululainen oppilaitospastori


Jaa sivu eteenpäin


Lue artikkeliin liittyviä aiheita

Mitä mieltä olit artikkelista?

Millaisia ajatuksia tai tunteita juttu herätti? Haluatko lähettää viestin haastatellulle tai jutun tekijälle? Anna risuja tai ruusuja alla olevalla lomakkeella. Arvomme palkintoja palautteen antajien kesken, joten jätä yhteystietosi, mikäli haluat osallistua arvontaan.

Palautelomake (artikkelit)

Aiheeseen liittyvää