Kolumni | Miltäs se teidän joulu näyttää?

Mainoksessa suku on kokoontunut pitkän joulupöydän ääreen. Pöytä on täynnä herkullista ruokaa, kaikki hymyilevät ja lapset istuvat hillitysti paikoillaan hiukset kammattuina.

Vuosittain näemme kuvan myös wanhasta joulusta. Lumisessa maisemassa on kauniisti valaistu hirsimökki, jonka sisällä onnellinen perhe avaa lahjoja olkihimmelin ja omasta metsästä haetun kuusen katveessa.

Ovathan sinunkin joulusi tällaisia?

Joulun kuvasto muuttuu hitaasti, jos ollenkaan. Näillä joka vuosi toistuvilla kuvilla luomme kuitenkin käsitystä oikeanlaisesta joulusta.

Kun esitämme ihannejoulun tietynlaisena, siivoamme samalla muunlaiset joulut pois silmistämme.

Ne eivät olekaan oikeita jouluja, vaan jotain, mistä ei työpaikan kahvipöydässä välttämättä aina tohtisi ääneen puhua.

Yksin tai niukasti katetun pöydän äärellä vietetty aatto voitaisiin esittää muunakin kuin poikkeuksena. Sen ei tarvitsisi olla asia, jonka joulun taika korjaa, sillä elämäntilanteet vaihtelevat.

Itse olen vuosikymmenien aikana viettänyt ystäväjouluja, perhejouluja, joulun vastarakastuneena.

Joulu tuli myös sinä vuonna, kun posti kiikutti avioeropäätöksen viikko ennen aattoa. Tai kuolema oli käynyt kylässä ja kaikki teki kovin kipeää.

Itsenäisyyspäivän juhlintaan on Suomessa liittynyt aina vakava tunnelma ja suru uhrauksista, joita sota-ajan eläneet joutuivat tekemään.

Viime vuosina tunteiden kirjo on laajentunut ja mukaan on tullut iloa, riemuakin siitä, että saamme elää tässä maassa.

Voisiko tämä sama tapahtua joulun kuvastolle? Entä jos viestinnässä käytettäisiin tutun joulun lisäksi uudenlaista kuvitusta, sellaista, jonka joulu tuntuisi omalta myös yksinäiselle ja satutetulle?

Kirjoittaja on Oulun seurakuntien viestinnän asiantuntija