Kolumni: Mikä sanoissa pelottaa?

”Ne, jotka eivät muista menneisyyttä, ovat tuomittuja toistamaan sitä”, sanoi vuonna 1952 kuollut espanjalainen filosofi George Santayana.

Tänäänkin valtaapitävät eri puolilla maailmaa rajoittavat ihmisten sananvapautta. Tuntuu uskomattomalta, että edes maanosamme julmuuksista esimerkiksi 1930–40-luvuilla ei ole osattu ottaa opiksi. Eikä myöskään itäblokin murtumisen jälkipyykistä 1990-luvun alusta. Mikä sanoissa pelottaa? 

Niin Hitler kuin Stalin ja heidän perillisensä rakensivat maailmaa, johon mahtui vain yksi totuus. Toisinajattelijat maksoivat hengellään. Vankileirit, uudelleenkoulutuskeskukset ja keskitysleirit ovat yhä pysyvä muistutus vallasta, joka polkee ihmisyyttä ja ihmisten oikeutta ilmaista näkemyksiään. 

Ja yhä sama jatkuu. Espanjassa rap-muusikko pidätettiin kriittisten sanoitustensa takia. Naapurissa kuohuu, kun yksi ihminen nousee hyväksyttyä totuutta vastaan. Hänet eristetään vankilaan. Eri puolilla Aasiaa pidätyksiä, väkivaltaa ja vankilatuomioita ihmisille, jotka kaipaavat vapautta olla ihminen. 

Meillä Suomessa sananvapaus on perustuslaillinen oikeus. Perustuslain toiseen lukuun kuuluu myös säädös uskonnonvapaudesta. Näitä molempia voidaan pitää ihmisyyden toteutumisen kannalta keskeisinä oikeuksina ja vapauksina, joita julkisen vallan ja hallinnon tulee kaikin tavoin edistää ja turvata.

Tästä huolimatta myös Suomessa joutuu kysymään, toteutuuko sananvapaus. Onko meillä todella mahdollisuus ilmaista ajatuksiamme tai uskoamme, jos ne poikkeavat julkisuuden valitseman ajattelun poluilta? Onko kaikkien sana vapaa vai halutaanko ”väärät ajatukset” tukahduttaa?

Olisiko hyvä valtionhallinnon ylätasolla ja kirkkomme johtotehtävissä olevilla pysähtyä pohtimaan Voltairen ajatusta ”Olen eri mieltä kanssasi, mutta olen valmis kuolemaan sen puolesta, että sinulla on oikeus sanoa mielipiteesi”.

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva Oulun tuomiorovasti