Kolumni: Paastoa päivästä toiseen

Pääsiäistä edeltää 40 arkipäivän mittainen paastonaika. Moni meistä miettii, kuinka toteuttaisi paastoa omassa elämässään. Luopuisiko jostain aineellisesta hyvästä, ruuista, juomista, kuluttamisesta tai nautinnoista.

Erityisesti näinä viikkoina sydämelläni ovat ihmiset, joille ajoittainen paasto ei ole valinta, vaan pakko. Vuosittain tämä koskettaa meillä satoja tuhansia ihmisiä. Väestömäärämme ja -rakenteemme huomioiden kyse ei siis ole marginaalisesta ilmiöstä.

Osa heistä on perustoimeentulotuen piirissä. Perustoimeentulotuki on viimesijainen tuki tilanteessa, jossa tulot eivät riitä välttämättömiin menoihin. Siihen oikeutetulla ei voi olla säästöjä pahan päivän varalle.

Perustoimeentulotuki on tarkoitettu tilapäiseksi avuksi, mutta todellisuudessa siitä muodostuu monen kohdalla säännöllinen tulo pitkiksi ajoiksi. Yhden hengen taloudet ovat muutostilanteissa haavoittuvimpia ja johtavat toimeentulotukitilastoja.

Lasketaanpa vähän. Perustoimeentulotuki muodostuu perusosasta ja muista perusmenoista, joihin kuuluvat kohtuulliset asumiskulut.

Perusosa, jonka katsotaan kattavan välttämättömät menot, on yksin asuvalle 504,06 euroa kuukaudessa eli reilut 16 euroa päivässä. Mikäli ei ole maksullisia harrastuksia, ei tilaa lehtiä, liikkuu jalan tai pyörällä, on velaton, pysyy terveenä ja asuu asunnossa, jonka vuokra on alle 500 euroa, jää tuo summa käytettäväksi ruokaan, hygieniatuotteisiin, vaatteisiin, puhelin- ja nettikuluihin, hankintoihin ja muihin juokseviin kuluihin.

Totuus on, että hyvin moni yhteiskunnassamme elää todeksi vielä tuotakin vaikeampaa yhtälöä pudottuaan läpi turvaverkoista. Elämä kun ei aina mahdu normeihin ja lokeroihin. Diakonia-avustus voi auttaa hetkellisesti, mutta mikä neuvoksi, kun jääkaappi on tyhjä myös ensi kuussa?

Kirjoittaja on Karjasillan seurakunnan diakoniatyöntekijä