Pekka Mikkola | Vanha virsi on usein ihan parasta

Vanha virsi -sanonta ei mairittele virsiä. Useimmiten ilmaus tosin liittyy johonkin moneen kertaan kuultuun valitukseen, ei virsiin.

Olen virsien, niin vanhojen kuin uusien, vannoutunut ystävä. Olen kutistuvaan joukkoon kuuluva olento nyky-Suomessa. Tai en ehkä sittenkään.

Olen kutistuvaan joukkoon kuuluva olento nyky-Suomessa.

Viime elokuussa virsien ystävät osoittivat joukkovoimaa Oulun Hupisaarilla. Tilaisuuden nimi oli ”Virrestä viis veisaamme”. Virsiä säesti Oulu Sinfonia ja laulua vahvistivat tuomiokirkkoseurakunnan kuorot.

Lähdimme ajoissa – mikä oli aivan liian myöhään. Viidensadan hengen katsomo oli jo täyttynyt, ja porttien ulkopuolelle jäi melkein sama määrä väkeä. Liikkeellä oli silmiinpistävän paljon myös nuorta joukkoa.

Onneksi musiikki kuului aidan taakse. Koin yhdessä laulamisen ilon ohella voitonriemua. Jos olen jäänne, meitä on paljon.

Koin yhdessä laulamisen ilon ohella voitonriemua. Jos olen jäänne, meitä on paljon.

Virsikirja on luterilaisen kirkon aarre, laulukirja täynnä mieleen jääviä melodioita ja puhuttelevaa runoutta. Messussa virret eivät ole mikään musiikillinen välipala. Usein ne ovat messun parasta antia.

Suomen kirkoissa virsiä säestävät koulutetut kanttorit, jotka ymmärtävät, että virsiä enemmänkin lauletaan kuin veisataan. Laahaavaa veisuuta tapaa enää lähinnä vanhoissa kotimaisissa elokuvissa.

Virret taipuvat monella tavoin esitettäviksi. Oulu Sinfonian ohella Sinfonia Lahti on esittänyt tutuista melodioista vaikuttavia ison orkesterin sovituksia. Samuli Edelmanin klassikoiksi nousseet virsilevyt taas ovat osoitus sitä, miten virsiä voi esittää sydämeen käyvällä tavalla toisin.

Nykyinen virsikirja on vuodelta 1986. Sitä on muutamaan kertaan laajennettu onnistuneesti. Mukaan on tullut kansainvälisyyttä. Nyt kirkon penkin kuluttaja saa laulaa entistä enemmän samoja lauluja kuin kristityt eri puolella maailmaa.

Virsikirja myös yhdistää tämän hetken laulajia aiempiin sukupolviin satojen vuosien taakse. Kirjan vanhimmat tekstit ja taustalla olevat hymnit tulevat ensimmäiseltä vuosituhannelta jKr.

Seuraava uudistus on valmisteilla. Onnea ja taitoa sen tekijöille. Toive: Älkää kovasti kopeloiko tuttujen virsien tai mukaan otettavien uusien laulujen tekstejä. Nykyisen virsikirjan laadinnassa runoutta väänneltiin arkikielelle turhan dogmaattisesti.

****

Kolumnisti omin sanoin

Kirjoittaja teki vajaan neljän vuosikymmenen verran töitä toimittajana ja luuli sanoneensa jo kaiken. Jotain tuli kuitenkin vielä mieleen. Työuraan kuului myös kahden vuoden jakso Suomen Lähetysseuran työntekijänä Venäjällä ja Virossa.