Kolumni: Tulin kirkkoon Sanan äärelle

Joudun tunnustamaan, että olen huono sanankuulija. Ajatukset karkaavat niin helposti omille teilleen. Joskus huomaan lukevani niitä virsien säkeistöjä, mitkä jätetään laulamatta.

Mietin, onko siihen ollut jokin syy. Joskus saarnasta tarttuu jokin ajatus, mitä jään miettimään. Usein ajatus kuitenkin harhaa aivan arkisiin asioihin. Jos kirkon ovella kysyttäisiin, mitä se pappi pöntöstä puhui, en useinkaan pystyisi vastaamaan. Hävettää.

Jos kirkon ovella kysyttäisiin, mitä se pappi pöntöstä puhui, en useinkaan pystyisi vastaamaan.

Oman kokemukseni mukaan “susipappina” kirkkoherran viikonloppuvapaita tuuratessani juuri saarnan valmistus on ollut kaikkein vaativinta. Kreikan kielitaitoni, puhumattakaan hepreasta, ei riitä tekstin lukemiseen alkukielellä. On tyydyttävä kirkkoraamattuun ja mahdollisesti muihin käännöksiin.

Kommentaarien avulla yrittää ymmärtää 2000 vuotta vanhaa Lähi-idän yhteisöä ja kirjoittajan sanomaa omalle kuulijakunnalle. Mitä tuo teksti tänä päivänä puhuu minulle ja koolle tulevalle seurakunnalle. Millainen lähestymistavan ja tulokulman tulisi olla. Ja kaiken lisäksi saarnan tulisi tuoda ilon ja toivon sanomaa.

Viikko ei riitä minulle eläkeläiselle huokailuihin ja rukouksiin yhden saarnan parissa.

Viikko ei riitä minulle eläkeläiselle huokailuihin ja rukouksiin yhden saarnan parissa. Kirkkoherra siinä samalla pitää toimituskeskustelut, on mukana seurakuntalaisten iloissa ja suruissa, on kuuntelija sielunhoidollisissa keskusteluissa, valmistelee kokoukset ja niihin kaikki päivitettävät suunnitelmat ja ohjesäännöt, kiinteistöjen kuntoremontit, kuuntelee seurakunnan työntekijöiden ja vapaaehtoisten huolet ja murheet.

Mitä se pappi taas sanoikaan? Missä välissä hän ehti jo alttarille? ”Tulkaa, sillä kaikki on valmista.”

Polvistun alttarille. Rakennan kämmenistäni valtaistuimen kuninkaalleni. Siihen Hän asettuu. Kuulen sanat ”Kristuksen ruumis sinun puolesta annettu”.

Kotimatkalla huomaan, että päätösvirsi jäi soimaan korvamatona. Vaimokin sitä hyräilee.

Kirjoittaja on Lumijoen kirkkokuoron tenori