Kolumni: Ydinminä, missä olet?

Tammikuu ja tuore vuosi toivat tullessaan paukkupakkaset, jotka ovat onneksi jo laantumaan päin. Kirpsakkaa pakkassäätä vuoden ensimmäisinä päivinä hengitellessä mieleen nousivat vuosien varrella tähtisädetikkujen loisteessa ilmaan lausutut uudenvuodenlupaukset. 

Juuri ne nimenomaiset, joissa luvataan jumpata enemmän, syödä vähemmän, olla enemmän sitä ja vähemmän tuota. Ja siis juuri ne, jotka ahdistavat jo valmiiksi, tuntuvat tulevan jostakin itsen ulkopuolelta enemmän kuin omasta tahdosta, halusta tai tarpeesta. 

Tänä vuonna haluan keskittyä asioihin, jotka tuntuvat sydänalassa oikeilta ja tärkeiltä. 

Haluan pudistella tämän kaavan pois itsestäni, ja samalla tunteen siitä, että en koskaan onnistu lunastamaan vuodenvaihteessa tekemiäni suuria suunnitelmia kuntosalikortin ostamisesta tai päivittäisestä kävelylenkistä. Tänä vuonna haluan keskittyä asioihin, jotka tuntuvat sydänalassa oikeilta ja tärkeiltä. 

Tähän ajatukseen minut johdatti joulusiivoustani tahdittanut äänikirja, Jani Toivolan pari vuotta sitten julkaistu Pantteri ja minä. Sen lisäksi, että Toivola kertoo kirjassaan pakahduttavan kauniisti ja rehellisesti vanhemmuudestaan ja suhteestaan tyttäreensä, hän onnistuu reflektoimaan teksteissään perinpohjaisesti ihmisen sisintä, jonkinlaista ydinminää. 

Kirja nakersi aivoihini pelottavan oivalluksen: olen viime vuosina ajautunut kauemmaksi itsestäni, omista perusarvoistani. Sain itseni kiinni esimerkiksi itsekkyydestä, rahan ja maineen perään haikailusta, ja siitä, että olen pitänyt monia elämässäni olevia rikkauksia pitkään itsestäänselvyytenä. 

Haluan kaivaa itsestäni esiin sisäisen lapsen, joka jaksaa ihmetellä ja hämmästyä, pitää jokaista päivää ainutlaatuisena.

Joten. Tänä vuonna haluan pysähtyä hetkiin, keskusteluihin ja maisemiin. Olla aidosti läsnä ja vähentää oman pään sisällä vellovaa kiirettä. Auttaa, kuunnella ja lohduttaa niitä, joilla on hankalaa. Rakastaa rohkeammin, sekä muita että itseäni. 

Ja etenkin. Haluan kaivaa itsestäni esiin sisäisen lapsen, joka jaksaa ihmetellä ja hämmästyä, pitää jokaista päivää ainutlaatuisena. Koska sitähän ne ovat, ne nihkeät pakkasaamut ja arkimaanantaitkin. 

Kirjoittaja on toimittaja, joka palasi Rauhan Tervehdyksen toimituskuntaan vuodeksi 2024.