Pääkirjoitus: Auttamistyö vaatii resursseja

Seurakuntien vuosikellojen viisarit osoittavat, että on aloitettava tulevan toimintavuoden suunnittelu.

Suunnittelua tehdään nyt harvinaisen utuisen tulevaisuuskuvan vallitessa. Kulunut vuosi on osoittanut, että kaikkeen ei osattu varautua. Ei tiedetty, millaisen myllerryksen kouriin koko maailma joutuu!

Pandemia eteni nopeasti ja otti otteen koko maailmasta. Terveyden ja turvallisuuden lisäksi maailmantalous romahti. Ensi vuoden ennustaminen ei ole yhtään helpompaa.

Jotain sentään tiedämme jo nyt. Pandemiasta johtuva epävarmuus jatkuu edelleen. Tällä on suoria vaikutuksia seurakuntien talouteen ja toimintaan. Kokoontumisrajoitukset ainakin jossakin muodossa jatkuvat. Turvavälit ja hygieniakysymykset tulevat vaikuttamaan toimintaan edelleen.

Suomen talous ei ole vielä toipunut. Toipumiseen menee vielä pitkästi aikaa. Sillä on monia vaikutuksia.

Työttömyys on noussut hälyttäviin lukemiin. Pitkäaikaistyöttömyys näyttää olevan hankalasti voitettavissa. Lomautuksista ja irtisanomisista uutisoidaan nyt lähes päivittäin.

Kuntien ja valtion toimeentuloluukuilla tulee olemaan entistä useampia ihmisiä. Valitettavasti kaikki eivät tipahda yhteiskunnan hyviin turvaverkkoihin. Tulee olemaan enemmän niitä, jotka ovat akuutin avun varassa. Nyt tarvitaan herkkyyttä tunnistaa tämä jo etukäteen.

Diakoniatyölle ja diakonia-avulle on kasvava tarve. Toivottavasti löydämme siihen toimivat mallit, riittävät henkilöresurssit ja oikeat välineet.

Tarvitaan myös yhteistä tahtoa varata seurakuntien budjetteihin rahaa tätä arvokasta työtä varten.

Vuosikellossa voisi olla pysyvästi teksti: “Herkäksi tee sydämeni, että toiset huomaisin, ahdistukset veljieni omikseni tuntisin, että huoltaan itkevältä pyyhkisin pois kyynelen, että janon uuvuttaman toisin maahan lähteiden.”

Kirjoittaja on Oulun seurakuntien yhteisen kirkkovaltuuston puheenjohtaja