Pääkirjoitus: Iloa, rauhaa ja oikeamielisyyttä vapaa-ajallesi

Kesällä jokainen viettää vapaita. Harvoin koko kesä on yhtä työtä. Minäkin ehdin huilia pari viikkoa.

Vapaa-ajalla olemme velvoitteista vapaita ja yleensä etsimme lepoa, iloa ja rauhaa. Toivomme varmaan jokainen lähimmäisiltämme arvostavaa ja ymmärtävää suhtautumista sille, että levähdämme ja virkistymme kotona, luonnossa, matkalla – tai fyysisellä rääkillä.

Otsikon ilo, rauha ja oikeamielisyys sisältyvät myös Jumalan valtakunnan olemukseen. Sielumme loman ja levon olemus toteutuu nimittäin erityisesti Jumalan valtakunnassa (pois lukien grillaaminen?): ”Jumalan valtakunta ei ole syömistä ja juomista, vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.” (Room. 14:17).

Jumalakin lepäsi luomiskertomuksen mukaan päivän viikosta.

Vapaan viettäminen on siis hyvin ”jumalallista” ja siten linjassa uskon kanssa. Jumalakin lepäsi luomiskertomuksen mukaan päivän viikosta.

Kesälomien lisäksi yhteiskunnassamme on puhuttu kuuden tunnin työpäivistä. Asiaa on tutkittu ja joillakin aloilla on huomattukin, että kuuden tunnin työssä tehokkuus yltää eri tasolle kuin kahdeksan tunnin työpäivän aikana. Korona-aika opetti meille myös etätyötä.

Yrittäjät kuitenkin tietävät, että tunnit ovat vain kauniita ihannelukuja. Itsekin muistan takavuosilta, kuinka yrittäjä ”sai vapaasti valita”, mihin aikaan päivästä pitää sen varttitunnin tauon.

Levon määräkin voi mennä liiallisuuksiin.

Levon suominen itselle ja lähimmäiselle on myös armahtamista. Emme ole koneita, tarvitsemme palautumista. Toki sitä koneetkin tarvitsevat, etteivät ne ylikuumene.

Levon määräkin voi mennä liiallisuuksiin ja houkutella pahoille teille. Jotkut muistavat vanhan kansan sanonnan: Tässä talossa ei laiskan leipää syödä!

Kolikon toinen puoli siis on: kohtuus pullan syönnissäkin.

Kirjoittaja on Limingan seurakunnan kirkkoherra