Pääkirjoitus | Tarja Pyy: Kirkko muuttuvassa maailmassa

Kirkon tulee jatkuvasti navigoida suuntaansa uskonnollisen tradition ja yhteiskunnallisen muutoksen ristiaallokossa.

Kuinka voisimme käydä monipuolista, luterilaista keskustelua? Kuinka voisimme aiempaa paremmin kantaa vastuumme kristillisen ajattelun vahvistamisesta, erityisesti lähimmäisen rakkauden tai ihmisarvon tunnustamisen edistämisestä? Millainen on kirkon ääni yhteiskunnassamme? Esimerkiksi näitä kysymyksiä pohdittiin Wittenbergin luterilaisessa rauhankonferenssissa.

Oulun alueella on virinnyt monenlaisia tunteita ja ajatuksia herättävää keskustelua seurakuntatilojen käytöstä samaa sukupuolta olevien parien vihkimisessä. Tämä ei ole pelkästään hallinnollinen tai juridinen kysymys, vaan se koskettaa myös kirkko-oppia.

Kun seurakuntaneuvostot tekevät linjauksia, on niissä hyvä tiedostaa päätösten symbolinen viesti, joka kantaa myös kirkon ulkopuolelle. Tilakysymyksissä ei äänestetä vain neliöiden käytöstä, vaan siitä, keiden koetaan kuuluvan kristilliseen yhteisöön.

Jos kirkkoon kuulumaton saa esimerkiksi kirkollisen hautaan siunaamisen ja käyttää kirkon tiloja juhliinsa, millä perusteella sama oikeus evätään kirkon omalta jäseneltä?

Kirkon teologinen tehtävä on julistaa evankeliumia, mikä universaalisti tarkoittaa kaikille avointa kutsua ja armoa. Käytännön toimet voivat kuitenkin luoda ekskluusion eli ulossulkemisen rakenteita, jotka ovat ristiriidassa kirkon perustehtävän ja lähimmäisen rakkauteen perustuvan etiikan kanssa.

Hiippakuntien tuki ja teologinen osaaminen ovat nyt kriittisessä roolissa. Kun tuomiokapitulit käsittelevät seurakuntien tilakysymyksiä, niiden on tehtävä analyysi siitä, miten paikalliset ratkaisut tukevat kirkon kaste- ja lähetyskäskyä.

Nyt on pyrittävä luomaan ratkaisuja, jotka kestävät eettisen ja teologisen tarkastelun, ja toivon mukaan luovat yhteyttä ja rauhaa nopeasti muuttuvassa maailmassa.

Kirjoittaja on Muhoksen seurakunnan kappalainen