Pääkirjoitus: Kolehtia antamalla tai antamatta jättämisellä voi ottaa kantaa

Joka sunnuntai kirkoissa kerätään kolehti. Se on jumalanpalvelukseen osallistuvan ihmisen vapaaehtoinen rahalahjoitus.

Kolehdin taustalla on Uudessa testamentissa annettu kehotus auttaa puutteessa olevia. Evankelisluterilaisissa kirkoissa kerättävien kolehtien saajista noin puolesta seurakunta voi päättää itse, muut kohteet ovat kirkkohallituksen ja hiippakuntien määräämiä tai suosittelemia.

Kirkkohallituksen määräämien kolehtikohteiden joukossa on myös useita kristillisiä järjestöjä. Syksyn aikana julkisuudessa näistä ovat esiin nousseet muutamat järjestöt, jotka omalla toiminnallaan – jo vuosien ajan – ovat toimineet emokirkon päätösten vastaisesti.

Järjestöjen edustajia käy muun muassa hakemassa pappisvihkimyksensä itärajan takaa Inkerin kirkosta. Inkerin kirkkoon heitä yhdistää näkemys papinviran kuulumisesta vain miehille.

Päätökset näiden järjestöjen ja Suomen evankelisluterilaisen kirkon yhteistyöstä jatkossa ovat kirkon päättäjien ja korkeimpien viranhaltijoiden käsissä. Mielenkiintoista on nähdä, näkyykö skisma myös helmikuussa pidettävissä kirkolliskokousedustajien vaaleissa.

Myös jokaisella kirkossa kävijällä on mahdollisuus vaikuttaa. Tuttua sanontaa jaloillaan äänestämisestä voi soveltaa myös kolehdin antamiseen. Rauhan Tervehdys teki viime viikolla pienimuotoisen kyselyn sosiaalisessa mediassa. Kysyimme, vaikuttaako kolehtikohde siihen, paljonko kolehtiin rahaa antaa.

Vastaajista valtaosa kertoi, että kohteella on merkitystä. Itselle läheinen kohde saa antamaan enemmän. Jos kohde ei ole itselle mieleinen, ei kolehtihaaviin ole pakko laittaa mitään.

Kirjoittaja on Rauhan Tervehdyksen päätoimittaja