Pääkirjoitus: Messu on tehty kuultavaksi

Jumalanpalvelukset ja messut on tarkoitettu kuultaviksi. Eikö juuri siksi kirkossa puhuta, lauleta ja soiteta?

Kirkon perinteen mukaan Raamatun tekstien lukeminen kirkossa tapahtuu ilman tulkintaa. Raamattua luetaan siis nimenomaan messussa eri tavoin kuin vaikkapa runoja. Tärkeitä asioita ovat selkeys ja äänen riittävä voimakkuus.

Tekstin lukeminen ei ole kuitenkaan huutoa. Tärkeää on myös jaksotus ja rytmitys – eli ei lueta pitkiä pätkiä hengittämättä, vaan luetaan rauhallisesti ja välimerkit huomioon ottaen. Hyvä lukeminen on kuin hyvää laulamista.

Hyvä lukeminen on kuin hyvää laulamista.

Onko lukemisessa parantamisen varaa? Seurakuntien vapaaehtoiset ja työntekijät tekevät työtä kirkon hyväksi. Tuntuuko, että olemme riittävästi näiden tekstien takana? Vai onko niin, että emme ajattele mitä luemme? Teemme niin kuin on aina tehty. Suurimmaksi osaksi asiat ovat kunnossa, mutta onko meillä petraamisen varaa, pitäisikö meidän enemmän kouluttautua ja harjaantua?

Kuulen monen sanovan: eikö riitä, kun palvellaan. Kyllä sekin on hyvä, mutta kannustaisin kokeilemaan omia rajojaan.Ajatuksena ei ole missään tapauksessa sulkea ketään pois. Tehtävä ei ole kuitenkaan helppo, koska monissa kirkoissa akustiikka on heikko. On hankala tietää, mihin kohtaan asettautua kirkossa. Vaikka kuinka yrittäisi, puheesta on vaikea saada selvää, niin kuulevan kuin kuulovammaisen.

Sana ja sävel liittyivät jo alkukirkon jumalanpalvelusmusiikissa kiinteästi toisiinsa. Laulettiin psalmeja ja muita sellaisia tekstejä, jotka oli tarkoitettu seurakunnan yhteiseen käyttöön. Kristuksen sana pääsi vaikuttamaan sekä laulun että puheen välityksellä. Voisimmeko paremmin välittää Jumalan sanaa ja käyttää taitojamme yhteiseksi hyväksi?

Kirjoittaja on lehteä julkaisevan Rauhan Tervehdys ry:n hallituksen jäsen