Pääkirjoitus: Mitä kuuluu, nuoriso?

Vastikään käynnistynyt Yhteisvastuukeräys on nostanut esiin nuoret. Nuorisoväkivallan ennaltaehkäisyyn kuuluu olennaisesti kysymys nuorten hyvinvoinnista. Mitä kuuluu nuorisollemme?

Tutkimusten mukaan lapset ja nuoret arvostavat kodin ja perheen tukea. Kiinnostava tekeminen tulee heti kodin tarjoaman turvan rinnalla. Varttuessaan aikuisuutta kohti nuori alkaa haaveilla mielekkäästä työstä ja omasta kodista.

Näitä asioita nitovat yhteen henkisen hyvinvoinnin tarpeet. Ja niitähän myös seurakunnalla on tarjolla, jos vain halutaan kuunnella nuorten tarpeita.

Usein nuorten elämänkysymyksiin saamme kuulla alan ammattilaisten vastauksia. Ne ovatkin arvokkaita ja erityisesti ruohonjuuritason nuorisotyötä tekeviä kannattaa kuunnella.

Nuorten elämää ei pidä kuitenkaan kokonaan sysätä kodin ulkopuolisten toimijoiden harteille. Ammattilaisten työn rinnalla tulisi aina kulkea arjen pienet kohtaamiset lasten ja nuorten lähipiirissä, lapsista ja nuorista välittäminen eri tavoin.

Pienissä yhteisöissä tämä onnistuu parhaiten. Perhepiiristä, ystävistä, sukulaisista ja tutuista naapureista kudottu verkosto huolehtii ja tukee kasvavan ihmisen elämää.

Tämä voi olla vaikeampaa metropoleissa, joissa vastaantulijaa ei tunneta. Silloin on tärkeää, että vanhemmilla on yhteys nuorisotyön ammattilaisiin. Yksin ei pidä jäädä haasteellisen nuoren kasvatuskysymyksissä.

Yksin ei myöskään voi koko maailman nuorisoa pelastaa. Jokaisella on kuitenkin lähipiirissään joku nuori, joka tarvitsee tukea elämässään. Hänestä kannattaa aloittaa.

Kirjoittaja on Hailuodon kirkkoherra