Pääkirjoitus: Piispat ohittivat kirkolliskokouksen

Kirkkomme piispat antoivat vajaa kuukausi sitten pastoraalisen ohjeen tuomiokapituleille. Ohjeen mukaan samaa sukupuolta olevan parin vihkimisestä tai siunaamisesta ei koidu papille rangaistuksia. Ohjeen mukaan seurakuntien tiloja voidaan käyttää ko vihkimisiin ilman seurakunnan päätöksiä.

Kaksi piispaa kymmenestä jätti päätökseen eriävän mielipiteen. Piispat antoivat ohjeensa kevään kirkolliskokouksen ensin hylättyä piispojen esityksen kahdesta rinnakkaisesta avioliittomallista. Kun siis piispat eivät saaneet läpi esitystään kirkolliskokouksessa, he kiirehtivät ratkaisemaan asiaa omalla pastoraalisella ohjeellaan. Näin piispat ohittivat kirkolliskokouksen päätöksen. Syntyi vakava kirkko-oikeudellinen ennakkotapaus.

Piispojen pastoraalinen ohje oli jatkoa suositukselle, ettei samaa sukupuolta olevia pareja vihkiville papeille koituisi seuraamuksia. Piispat jättivät yleisen mielipiteen paineessa valvontatehtävänsä. Oikeustilanne on siksi muuttumassa ilman kirkon päätöksiä ja nyt siihen piispat itse vetoavat.

Piispoilla on oikeus antaa pastoraalisia ohjeita. Ohjeiden tarkoituksena on muun muassa auttaa ja selventää papiston viranhoitoa. Ne ovat perustuneet voimassa olevaan kirkkolakiin ja -järjestykseen. Nyt tilanne on toinen.

Piispojen ohjeet eivät perustu kirkolliskokouksen lainvoimaiseen päätökseen, vaikkakin edustavat kirkolliskokouksen enemmistön tahtoa. Piispat edustavat kyseenalaista johtajuutta. Päätös vaarantaa kirkon yhtenäisyyden. Se tuo hajaannusta paikallisseurakuntiin. Se tietänee kuluttavia oikeustaisteluja. Vaarana on, että kirkko sirpaloituu.

Piispojen pastoraalinen ohje ei velvoita seurakuntia tai pappeja. Kuitenkin luottamus kirkon järjestykseen on pahasti horjunut. Se tekee olon surulliseksi.

Kirjoittaja on Kiimingin seurakunnan kirkkoherra

Palautetta pääkirjoitukseen

(lisätty kolumnin perään 9.8.2025)

Piispoille kenkää!

Ohjeistus kapituleille samaa sukupuolta olevien vihkimisestä on laiton ja virheellinen! Kapitulien tehtävänä on kirkkolain ja kirkkojärjestyksen valvominen hiippakunnassa. Lisäksi piispat ovat kapitulien puheenjohtajina jääviä ohjeistamaan kapituleja yhtikäs millään! Se on täysin järjetöntä.

Tappio asian äänestyksessä kaivelee ja niin pitääkin! Reilu peli pitäisi kuitenkin olla selkeä ohjenuora. Nyt piispakunta paljastaa karun totuuden valitsijoilleen.

Kirjolliskokouksen päätöksen yli käveleminen on täysin posketonta ja moraalitonta. Suomen kirkossa on edelleen vain miehen ja naisen välinen avioliittokäsitys! Jos ylipaimenet polkevat kirkkojärjestystä surutta, mitä tekevätkään palkkapapit tätä teatteria katsellessa?

Piispainkokouksen ele (paitsi Jari Jolkkonen) kertoo epätoivoisesta sekamelskasta piispakunnassa. Kapitulien arvovallan mitätöinti ylittää kaikki järjen ja oikeuden rippeet. Jospa jollakin olisi aikaa valittaa piispojen absurdista venkoilusta hallinto-oikeuteen virheellisestä menettelystä hyvän hallinnon ja oikeuskäsityksen kannalta. Kapitulin puheenjohtaja ei voi yksin tehdä päätöstä kapitulin kannasta mahdollisten valitusten suhteen! Kapituli on kollegio, jonka jokaiset jäsenet ovat riippumattomia puheenjohtajan eli piispan näkemyksestä.

Kirkolliskokouksen päätöksen mitätöinti on kirkkohistoriallinen pohjanoteeraus. Se tullaan merkitsemään painavin kirjaimin historian lehdille. Ei ole ikinä ollut tällaista tilannetta, että kirkolliskokouksen tekemä päätös ei olisikaan piispojen mielestä mikään päätös!

Martti Heinonen
Oulun yhteisen kirkkoneuvoston jäsen, eläkkeellä

Rangaistuksia vai rakkautta?

Rauhan Tervehdys julkaisi numerossaan 14/2025 kirkkoherra Pauli Niemelän pääkirjoituksen, joka teki olon surulliseksi. Hänen mielestään kirkon piispojen selkeän enemmistön kanta, jonka mukaan samaa sukupuolta vihkiville tai siunaaville papeille ei tulisi rangaistuksia, on mitä ilmeisimmin huono asia.

Niemelän mukaan piispat edustavat myös kyseenalaista johtajuutta, hän pelkää kirkon sirpaloituvan ja niin edelleen. Minun ja uskonpa että harvinaisen monen muun mielipide on se, että piispat toimivat fiksusti edistäen rakkauden ja Jumalan sanomaa, jonka on ymmärrykseni mukaan kristinuskon keskeisin asia.

Tokihan asiaan liittyy teologisia ja kirkollishallinnollisia krumeluureja. Väännöt yleisesti toki eivät ole ohitse muistakaan asioista. Omassa kansankirkossammekin on tunnetusti herätysliikkeitä, joissa myös kirkon yleisen virkakäsityksen mukainen naispappeus torjutaan. Ja jos katsoo evankelisluterilaisen kirkon historiaan, niin ei ole loputtoman pitkä aika esimerkiksi siitä, että itsemurhan tehneiltä evättiin oikeus samanlaisiin hautajaisiin kuin muilta. Eipä onneksi taida moinen menettely enää olla aivan ok kenenkään mielestä.

Jos joku haluaa käydä Niemelän pelkäämiä ”kuluttavia oikeustaisteluita” sitä vastaan, että samaa sukupuolta olevat, toisiaan rakastavat täysi-ikäiset kristityt saavat papin vihkimään rangaistuksitta heidät avioliittoon, on siinä kyllä jokseenkin kummalliset ajankäyttötavat aikuisilla ihmisillä. Ainutkertaisen elämän voi käyttää muutenkin.

Yhtä kaikki, ei kenenkään ole homopareja pakko vihkiä, ja tuskin kukaan haluaisikaan heidän liittonsa kristillisyyttä hyljeksivää pappia vihkimään, joten hätä pois.

Mitäköhän tämä(kin) sitten tekee muutenkin jäätävässä tikissä olevalle kirkon yleiselle vetovoimalle, on sitten oma asiansa. Itse näkisin parempana rakkauden sanoman edistämisen, riippumatta siitä millainen combo sukupuolia kulloisenakin hetkenä on heille tärkeän Jumalan edessä. Ei se ole minulta, Niemelän Paulilta tai keneltäkään muulta pois.

Olli Kohonen
Tuiran seurakuntaneuvoston jäsen vuosina 2019–2022, Oulu

**

Rauhan Tervehdys nro 14. Lehden kiinnostavin sisältö oli pääkirjoitus. Siinä tuotiin selvästi esille kirkolliskokouksen ja piispojen eriävät päätökset. Kirkolliskokous edustaa päätösvaltaa. Piispat antavat ohjeita. Herää kysymys, miten on tultu tähän tilanteeseen. 

**

Raamatun Sanaa ei saa lyödä laimin. On pysyttävä siinä mitä Uusi ja Vanha testamentti sanovat. Samaa sukupuolta olevat voisi käydä tuomarin luona. Kirkkovihkimistä ei voi sallia. Toiseksi tästä ei kannata tehdä näin suurta numeroa. Parasta olisi jo rauhoittua ja elää sovussa, niin kuin Sanassa sanotaanko seurakunnan keskinäisestä harmoniasta.

**

Piispat edustavat kyseenalaista johtajuutta. Päätös vaarantaa kirkon yhtenäisyyden. Se tuo hajaannusta paikallisseurakuntiin. Kirkko sirpaloituu. Piispojen pastoraalinen ohje ei velvoita seurakuntia tai pappeja. Kuitenkin luottamus kirkon järjestykseen on pahasti horjunut. Se tekee olon surulliseksi.

**

Piispojen ohjeistus oli tervetullut. Tavallisena kirkon jäsenenä en ymmärrä, miksi joidenkin ihmisten seksuaalinen suuntautuminen nostetaan niin tärkeään rooliin. Tärkeintä on usko ja uskon syvin olemus on ymmärtääkseni armo. Kristityn tehtävä ei ole noudattaa kaikkea Raamattuun koottua kirjaimellisesti. Raamatun pääviesti on lähimmäisten kunnioitus ja lähimmäisen rakkaus. Kaikista suurin on rakkaus, eikä se katso etnistä taustaa, varallisuutta, ulkonäköä tai sukupuolta.

**

”Piispoilla on oikeus antaa pastoraalisia ohjeita.” Näin toteaa Pauli Niemelä pääkirjoituksessaan. Looginen jatko olisi ollut yhtyä piispojen suuren enemmistön mukaiseen rakkaudelliseen, kaikkia kristittyjä yhdistävään viestiin ”antakaa kaikkien tulla minun tyköni”, mutta ei! ”Piispat edustavat kyseenalaista johtajuutta, päätös vaarantaa kirkon yhtenäisyyden, se tuo hajaannusta paikallisseurakuntiin, se tietänee kuluttavia oikeustaisteluja, vaarana on. että kirkko sirpaloituu.”

Niemelä ei missään kohtaa käytä sanaparia ”minun mielestäni”, vaan on nähdäkseni ottanut ylimmän oikeassa olijan roolin, eikä näe malkaa omassa silmässään. Teksti ei myöskään millään muotoa ole osoitus surullisuudesta, pikemminkin vanhakantaisesta ahdasmielisyydestä. Sääli meidän kirkkoamme.