Kaarina Torro: Jotain uutta, jotain vanhaa

Olin huhtikuussa ihanassa kotikirkossani, Haukiputaan kirkossa iskelmämessussa. Siellä koin, että kirkko on tosiaan uudistunut. Tullut jotenkin helpommaksi tavoittaa ja osallistua eri tilaisuuksiin.

Lauloin tuttuja lauluja täysin rinnoin, herkistyen ja ääni välillä sortuen, liikutuin. Laulut eivät olleet niinkään virsiä, mutta laulujen sanat vastasivat hienosti messun kulkua.

Olin vasta lukenut Rauhan Tervehdyksestä, että seurakuntavaalit ovat tulossa, mutta en vielä silloin heti ajatellut, että lähtisin ehdolle vaaliin. Mutta iskelmämessussa tuli tunne, että voisin hyvinkin olla mukana seurakunnan luottamustoiminnassa.

Olen aiemminkin ollut ehdolla ja pääsin tuolloin varalle. Mutta sitten muut luottamustoimet, työ, perhe ja ikääntyvät vanhemmat menivät edelle. Työurani päättyy parin vuoden päästä, lapset ovat aikuistuneet ja lentäneet pesästä, vanhempani nukkuvat ikiunta, joten nyt tilanne on toinen. Siispä päätin asettua ehdolle tuleviin seurakuntavaaleihin.

Mottoni on: ”jotain uutta, jotain vanhaa”. Tällä haluan sanoa sen, että uudistus on hyväksi, mutta kaikkea ei missään nimessä tule uudistaa ja muuttaa.

Muistan, kuinka jo edesmennyt Liisa-äitini katsoi aika tarkkaan, milloin hän meni Martinniemen jo entiseen seurakuntakotiin tai Haukiputaan kirkkoon. Aika usein syy tuohon harkintaan oli henkilö, joka oli saarnaamassa. Minä toivon, että tällaiset asiat eivät vaikuttaisi seurakunnan ja kirkon jäsenistön osallistumiseen. Eivätkä uudistukset karkottaisi ns. vanhoillisempia seurakunnan jäseniä.

Armollista syksyä sinullekin.

KAARINA TORRO

Martinniemi, Haukiputaan seurakunta, Elävä seurakunta – lähellä ihmistä (ESLI)