Marjo Kemppainen: Kirkko jakaa parhaansa mukaan saamansa leiviskän

Seurakuntavaalien alla ja tulosten selvittyä, alkaa yleinen arviointi siitä, mikä onkaan tyydyttävä tai hyvä äänestysprosentti seurakuntavaaleissa ja mitä se kertoo kirkkoon kuuluvien sitoutuneisuudesta kirkon sanomaan ja toimintaan.

Mikäli kirkkoon kuuluvat eivät vaaleissa käytä äänioikeuttaan, herättää se yleistä kummastusta seurakuntien työntekijöissä, vapaaehtoistoimijoissa, luottamushenkilöissä, aktiivisesti kirkon jumalanpalveluksiin ja tapahtumiin osallistuvissa. Kaikissa heissä, jotka vilpittömästi kokevat seurakuntien toiminnan olevan rakennettu jokaista ihmistä ja heidän tarpeitaan vastaavaksi.

Syitä äänestämiseen tai äänestämättä jättämiseen on varmasti monia, ja niitä voidaan todentaa asiaa tutkineiden tutkimusten tuloksista. Pitkään seurakunnan luottamushenkilönä toimineena huomaan kuitenkin hämmästeleväni aika ajoin sitä, miksi kaikki se hyvä, mitä seurakunnissa ja seurakuntayhtymissä todistettavasti tehdään, ts. kuinka ihmisiä palvellaan, ei saavuta suurempaa uutiskynnystä tai saa yleistä kiitosta.

Ihmeellistä kun on sekin, että seurakuntien määrällisesti pieni henkilöstöresurssi suhteessa tehtävien määrään hoitaa päivittäin menestyksekkäästi ja valittamatta työtään pyrkien huomioimaan palveluissaan ihmisten jokaisen elämänkaaren vaiheet.

Näinä haasteellisina aikoina, kun yhteiskunnassamme osattomuus, taloudelliset vaikeudet ja pahoinvointi on joissakin ihmisryhmissä selvästikin lisääntynyt, apua haetaan seurakunnilta, koska se on ainoa ja viimeinen paikka, josta apua saa, kun muut eivät enää auta. Tämä näkyy erityisesti diakoniatyön  palveluja tarvitsevien määrän kasvuna.

Esimerkiksi Oulun seurakuntien diakoniatyö auttoi vaikeassa taloudellisessa tilanteessa olevia oululaisia vuonna 2025 noin 680 000 eurolla. Taloudellisen tuen lisäksi diakonia on jakanut elintarvikkeita ja tarjonnut satoja maksuttomia aterioita ympäri Oulua. Ja huomattakoon sekin, että avun saaminen ei edellytä kirkon jäsenyyttä.

Oululaisille tehtyjen seurakuntien ja kirkon toiminnan tunnettuuskyselyjen perusteella seurakuntayhtymä ja seurakunnat ovat strategioidensa ja toimintasuunnitelmiensa tavoitteiden sisältöön kirjanneet niitä asioita, joita oululaiset kirkolta odottavat. Seurakunnat ovat kehittäneet myös ihmisten toiveista nousseita uusia tapahtumia ja toimintamuotoja perinteisten lisäksi. Esimerkkeinä näistä ovat vaikkapa hiljaisuuden retriitit tai erilaiset jumalanpalvelusmessut, jotka ovat olleet suosittuja niiden kesken, jotka eivät välttämättä aktiivisia seurakuntatoiminnassa tai kirkossa kävijöitä aikaisemmin ole olleetkaan.

Matteuksen evankeliumissa (Matt.25:14-30) Jeesuksen vertaus palvelijoille uskotuista leivisköistä, ts. omaisuudesta on monitasoinen kuvaus Jumalan ihmiselle antamista lahjoista ja niiden käyttämisestä oikein.

Kansankirkkomme tarvitsee tarvitsee monenlaisia, erilaisilla lahjoilla varustettuja ihmisiä pitämään sen elinvoimaisena ja elävänä. Seurakuntavaaleissa äänestäminenkin on yksi tae siitä, että seurakuntien luottamushenkilöt, viranhaltijat ja henkilöstö tekevät  evankeliumin ja demokratian hengessä parhaansa jakaakseen ”leiviskänsä” mahdollisimman viisaasti ja moneen käytöön.

Marjo Kemppainen
Oulun tuomiokirkkoseurakunta, Elävä Seurakunta – Lähellä Ihmistä