Vaalipostia / Mari Hurskainen: Palloa saa potkia, pelaajia ei

Seurakuntien tapahtumat on usein suunnattu jollekin erityisryhmälle. Lapsiperheille, eläkeläisille, omaisensa menettäneille, nuorille aikuisille. Taidan olla väliin putoavan ihmistyypin edustaja.

Olen 5-kymppinen KTM, tullista tullut aikuistuvien lasten eronnut äiti. En siis ole lapsiperheille tai pariskunnille suunnattujen tapahtumien kohderyhmää. En laula kuorossa enkä tarvitse diakonian apua arjesta selviämiseen. En ole enää nuori aikuinen enkä vielä eläkeläinen.

Toimin vapaaehtoisena partiossa, jossa kasvoin parikymppiseksi ja jonne palasin aikuisena. Partiossa fokus on kohderyhmäikäisissä eli 7–22-vuotiaissa. Olenko minä jonkun kohderyhmää? Mihin muualle kuin messuun ja konsertteihin olen tervetullut? Molemmat ovat tärkeitä, mutta haluaisin toisaalta tavata muita kaltaisiani ja toisaalta tutustua erilaisiin ihmisiin. Ainakin välillä haluaisin ”vain” osallistua ilman vetovastuuta.

Toimin ennen Ouluun muuttoani Limingan seurakunnan kirkkovaltuustossa. Minulle on tärkeää idealismin ja realismin välinen vuoropuhelu. Yritän ennen päätöksentekoa parhaani mukaan kerätä tietoa eri lähteistä ja ymmärtää erilaisia näkökulmia.

Mielestäni toimintatapoja ja mielipiteitä voi haastaakin muiden aiempia toimenpiteitä ja mielipiteitä kunnioittaen. Palloa saa potkia, pelaajia ei!

Seurakunnilla on entistä vähemmän rahaa. Sen suuntaamisessa toimintaan tarvitaan yhteistyötä. Työntekijöitä ja asiantuntijoita kannattaa hyödyntää päätettävien asioiden taustoittamisessa, mutta päätökset ovat luottamushenkilöiden tehtävä. Mitä kattavampi otos seurakuntalaisista on mukana päättämässä yhteisistä asioista, sitä varmemmin päätöksiin sitoudutaan.

MARI HURSKAINEN
Verso
Tuiran seurakunta

Katso täältä kaikki Tuiran seurakunnan ehdokkaat