Hartaus sunnuntaille 2.2.

Pelastus on valmisteltu kaikille

Silmäni aukaise, Jumalani. Kaikki muu on turhaa rinnallasi. Aamulla noustessa vierelle jää. Liekkisi loistaa, kun yö hämärtää.” (Virsi 923:1)

Simeon oli hurskas, jumalaapelkäävä, kärsivällinen odottaja, uskon mies, Pyhän Hengen mies ja temppelin mies. Hän odotti Jumalalta saamaansa lupauksen täyttymistä, nähdä Herran Voidellun. Hetki tuli: tuolloin Simeon temppelissä ylisti Jumalaa Jeesus-lapsi sylissään. Nyt hän näki kaikille kansoille valmistetun pelastuksen, valon kansoille, Jumalan kirkkauden säteilyn maan ääriin saakka. Simeon sai Herralta rauhan elää ja kuolla.

Simeon oli luottanut Jumalan sanaan. ”Jumala ei ole ihminen: hän ei valehtele, hän ei muuta mieltään. Hänkö ei tekisi, mitä sanoo? Hänkö ei pitäisi, mitä lupaa?” (4. Moos.23:19).

Kirjoittaahan apostoli Paavali kirjeessään: ”Sillä niin monta kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat hänessä ”on”; sentähden tulee hänen kauttaan myös niiden ”amen”, Jumalalle kunniaksi meidän kauttamme.” (2.Kor.1:20 KR38).

Lupaus on niin avara, että sen sisään mahtuvat kaikki kansat, tämänhetkiset, menneet ja myös tulevat. Kristuksessa kaikki kansat tulevat siunatuksi.

Yhä Pyhä Henki kutsuu ihmistä ja synnyttää hänessä henkilökohtaisen uskon. ”Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.”(Hepr.11:1).

Usko antaa elämälle tarkoituksen. Se varustaa meidät arkirakkauteen, olemaan toisen rinnalla, iloitsemaan Herrassa, tutkimaan sanaa ja seurakunnan yhteyteen, yllättymään.

Halleluja! Iloisin äänin, kansat, kielet, huutakaa kaikki:
Herralle kiitos, kunnia suuri! Sanan antaa ajasta aikaan oppaaksemme.

Iloveisuin ja kiitoslauluin talvet, kesät nyt täyttäkäämme!
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen olkoon kiitos, kuin oli, niin olkoon ikuisesti!” (Siionin virsi 134:1,4)

Marja Leena Savolainen
Muhoksen seurakunta

Sunnuntai 2.2.
Kynttilänpäivä

Psalmi: Ps. 48:11-15
1. lukukappale: 2. Moos. 33:18-23
2. lukukappale: 1. Tim. 6:13-16
Evankeliumi: Luuk. 2:22-33 (1. vuosikerta)

Nimitys kynttilänpäivä juontaa siitä keskiaikaisesta tavasta, että tänä sunnuntaina vihittiin vuoden aikana kirkossa käytettävät kynttilät. Juhlan raamatullisena aiheena on Jeesus-lapsen tuominen temppeliin ja jumalallinen kirkkaus, joka hänessä tuli maailmaan ja ilmestyi meille. Siunatessaan lasta ja hänen vanhempiaan vanha Simeon ylistää Jumalaa pelastuksesta, jonka hän on valmistanut kaikille kansoille, ja valosta, jonka hän on antanut loistaa kansalleen Israelille.

Ps. 48: 11-15
Jumala, maan ääriin saakka kiiriköön sinun nimesi,
kaikukoon ylistyksesi!
Sinun kätesi on hyvyyttä täynnä.
  Iloitkoon Siionin vuori, riemuitkoot Juudan kaupungit,
  sillä sinun tuomiosi ovat oikeat.
Lähtekää, kulkekaa Siionin ympäri, laskekaa sen tornit.
Katsokaa sen muureja, tutkikaa sen palatseja,
  niin että voitte kertoa tuleville polville:
  Suuri on Jumala!
Hän on Jumalamme ajasta aikaan.
Hän johdattaa meitä ainiaan.

2. Moos. 33: 18-23
Mooses sanoi Herralle: ”Anna minun nähdä kunniasi.” Herra sanoi: ”Minä annan kirkkauteni kulkea sinun ohitsesi ja lausun sinun edessäsi nimen Jahve. Minä annan anteeksi kenelle tahdon ja armahdan kenet tahdon.” Herra sanoi vielä: ”Sinä et voi nähdä minun kasvojani, sillä yksikään ihminen, joka näkee minut, ei jää eloon.” Sitten Herra sanoi: ”Näetkö tämän paikan vieressäni? Asetu tämän kallion luo. Kun minun kirkkauteni kulkee ohi, minä asetan sinut kallionkoloon ja suojaan sinua kämmenelläni, kunnes olen kulkenut ohi. Sitten otan käteni pois ja saat nähdä minut takaapäin, mutta minun kasvojani ei kukaan saa nähdä.”

1. Tim. 6: 13-16
Jumala, kaiken elämän lähde, ja Kristus Jeesus, joka Pontius Pilatuksen edessä antoi todistuksensa ja lausui hyvän tunnustuksen, ovat todistajiani, kun kehotan sinua: hoida sinulle määrättyä tehtävää tahrattomasti ja moitteettomasti siihen saakka, kun Herramme Jeesus Kristus ilmestyy. Sen antaa aikanaan tapahtua
ylistettävä ja yksin hallitseva Jumala,
kuninkaiden Kuningas ja herrojen Herra.
Hän yksin on kuolematon,
hän asuu valossa, jota ei voi lähestyä.
Häntä ei yksikään ihminen ole nähnyt eikä voi nähdä.
Hänen on kunnia ja ikuinen valta. Aamen.

Luuk. 2: 22-33
Kun tuli päivä, jolloin heidän Mooseksen lain mukaan piti puhdistautua, he menivät Jerusalemiin viedäkseen lapsen Herran eteen, sillä Herran laissa sanotaan näin: ”Jokainen poikalapsi, joka esikoisena tulee äitinsä kohdusta, on pyhitettävä Herralle.” Samalla heidän piti tuoda Herran laissa säädetty uhri, ”kaksi metsäkyyhkyä tai kyyhkysenpoikaa”.
Jerusalemissa eli hurskas ja jumalaapelkäävä mies, jonka nimi oli Simeon. Hän odotti Israelille luvattua lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen yllään. Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei kuolema kohtaa häntä ennen kuin hän on nähnyt Herran Voidellun. Hengen johdatuksesta hän tuli temppeliin, ja kun Jeesuksen vanhemmat toivat lasta sinne tehdäkseen sen, mikä lain mukaan oli tehtävä, hän otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi:
– Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä,
niin kuin olet luvannut.
Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi,
jonka olet kaikille kansoille valmistanut:
valon, joka koittaa pakanakansoille,
kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.
Jeesuksen isä ja äiti olivat ihmeissään siitä, mitä hänestä sanottiin.