Hartaus laskiaissunnuntaille 23.2.

Tuiskun seurassa paastoon

Popmuusikko Antti Tuiskulta ilmestyi hetki sitten uusi levy. Se sisältää paljon viittauksia kristinuskoon ja teeman ympärillä pyöritään lähes jokaisessa kappaleessa. Esimerkkeinä vaikkapa ”Kerran vuodes kirkkoon”, ”Valittu kansa”, ”Jesse on mun frendi” ja virrestä lainattu kappaleen nimi ”Jumalan kämmenellä”.

Levyn ympärillä on käyty paljon keskustelua siitä, mitä Antti Tuisku todellisuudessa haluaa levyllään sanoa. Onko tarkoitus vain kohauttaa ja mitkä asiat tällaisessa ajassa onnistuvat enää ylipäätään kohauttamaan? Populaarikulttuuri on monin tavoin kiinnostava peili. Monenlaisten kuorrutteiden alta voi löytyä viesti, joka on ajankohtainen, pohdinnan arvoinen ja tarpeelliseen hengelliseen itsekritiikkiin tähtäävä. Jos hengellisyyteni on asettumista muiden yläpuolelle ja ihmisiä erottelevaa välinpitämättömyyttä sekä lakipykälien tuijottamista, mikä merkitys sillä lopulta on?

Pian alkaa pääsiäispaaston aika. Luterilaisen kirkon jo perinteeksi muodostuneessa ekopaasto-kampanjassa on tänä vuonna teemana vaatteiden vastuullisuus.

Jo useita vuosia peräkkäin ekopaasto-kampanja on muistuttanut kristityn vastuusta maapallolla. Paastossa on mahdollista kääntää katsetta korostetusti hetkeksi sisäänpäin, jotta muistaa, että tämä ei ole vain minun projektini, en ole täällä vain itseäni varten.

Ei riitä, että käy joka sunnuntai kirkossa, jos se ei johda omissa toimissa oikeudenmukaisuuteen ja lähimmäisen rakkauteen.

Profeetta Jesajan kirjasta löytyy ajankohtainen jyrähdys: ”Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi.”

Itse aion muistutuksena tästä kuunnella paaston aikana repeatilla, kunnioituksella, Antti Tuiskun uutta levyä.

Nuusa Niskala
Kirjoittaja on Haukiputaan seurakuntapastori

Laskiaissunnuntai

Psalmi: Ps. 31:2-6
1. lukukappale: Jer. 8:4-7
2. lukukappale: 1. Kor. 13 (1. vuosikerta) tai Gal. 2:19-21
Evankeliumi: Joh. 12:25-33

Jeesuksen julkinen toiminta saavuttaa käännekohtansa. Vaellus Jerusalemiin, kohti kärsimystä ja kuolemaa, alkaa. Mutta juuri tällä tiellä Ihmisen Poika kirkastetaan. Jumalallinen rakkaus voittaa antaessaan itsensä alttiiksi kuolemaan asti. Tarvitsemme silmiemme avautumista, jotta näkisimme, miten Jeesus kärsii meidän puolestamme ja koko maailman puolesta. Vapahtaja kysyy myös meiltä itsemme alttiiksi antamista Jeesuksen seuraamisessa.

Ps. 31: 2-6
Herra, sinuun minä turvaan.
Älä milloinkaan hylkää minua.
  Sinä olet vanhurskas, pelasta minut!
  Kuule minua, riennä avukseni!
Ole minulle kallio, jonka suojaan saan paeta,
vuorilinna, johon minut pelastat.
  Sinä olet minun kallioni ja pakopaikkani.
  Sinä johdatat ja ohjaat minua, sillä sinä olet minun Jumalani.
Sinä päästät minut verkosta,
jonka viholliset ovat virittäneet eteeni.
  Sinä olet minun turvani!
  Sinun käsiisi minä uskon henkeni.
Herra, sinä lunastat minut vapaaksi,
sinä uskollinen Jumala.

Jer. 8: 4-7
Herra sanoo näin:
– Jos joku kompastuu, eikö hän heti nouse?
Jos joku eksyy tieltä, eikö hän käänny takaisin?
Miksi tämä kansa on jatkuvasti eksyksissä,
miksi Jerusalem pysyy luopumuksessaan?
Miksi se riippuu lujasti kiinni valheessa
eikä suostu palaamaan takaisin minun luokseni?
Minä olen kuunnellut heitä tarkoin –
eivät he puhu niin kuin tulisi puhua.
Kukaan ei kadu pahuuttaan,
ei ajattele: ”Mitä minä olenkaan tehnyt!”
Jokainen juoksee kiireesti omaa tietään
niin kuin taistelutantereella kiitävä ratsu.
Haikarakin taivaalla tietää muuttoaikansa,
kyyhkyset ja pääskyset
osaavat tulla, kun niiden aika on.
Mutta minun kansani ei halua tietää,
mitä Herra on sille säätänyt.

1. Kor. 13 (1. vuosikerta)
Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.
Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi. Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa.
Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen. Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.
Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.

TAI

Gal. 2: 19-21
Minut on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani. Minä en tee tyhjäksi Jumalan armoa; jos näet vanhurskaus saadaan lakia noudattamalla, silloin Kristus on kuollut turhaan.

Joh. 12: 25-33
Jeesus sanoi:
”Joka rakastaa elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka tässä maailmassa panee alttiiksi elämänsä, saa osakseen ikuisen elämän. Jos joku tahtoo olla minun palvelijani, seuratkoon minua. Missä minä olen, siellä on oleva myös palvelijani, ja Isä kunnioittaa sitä, joka palvelee minua.
Nyt olen järkyttynyt. Mitä sanoisin? Isä, pelasta minut tästä hetkestä! Ei! Juuri tähän on elämäni tähdännyt. Isä, kirkasta nimesi!”
Silloin kuului taivaasta ääni: ”Minä olen sen kirkastanut ja kirkastan jälleen.” Paikalla oleva väkijoukko kuuli äänen ja sanoi ukkosen jyrähtäneen. Jotkut kyllä sanoivat: ”Enkeli puhui hänelle.” Silloin Jeesus sanoi: ”Ei tämä ääni puhunut minun tähteni, vaan teidän tähtenne. Nyt tämä maailma on tuomiolla, nyt tämän maailman ruhtinas syöstään vallasta. Ja kun minut korotetaan maasta, minä vedän kaikki luokseni.” Näillä sanoilla Jeesus ilmaisi, millainen tulisi olemaan hänen kuolemansa.