Pienen lapsen saa tuotua kirkkoon, mutta vanhemmalla lapsella on jo oma mielipide

Sunnuntaisin Mery Agum Kow suuntaa aamupäivän jumalanpalvelukseen kotikulmillaan Tuirassa. Kun tilaisuus on ohi, hänellä on muutama tunti aikaa ennen uuden jumalanpalveluksen alkua, tällä kertaa Kastellissa.

Myös Wedad Ajwak on jo ehtinyt käydä yhdessä messussa ennen Kastellin saapumistaan. Oulun katolisen seurakunnan messu on lauantaisin Koskelassa Nasaretin Pyhän Perheen kirkossa.

Kastellin kirkkoon saapuminen on silti tärkeää. Siellä kokoontuvat Oulussa asuvat, sudanilaiset kristityt.

Tuttu kieli ja kulttuuri vetävät yhteen

Sudanilaisten omat jumalanpalvelukset alkoivat, kun ensimmäiset maasta lähteneet kiintiöpakolaiset saapuivat Ouluun 19 vuotta sitten. Tapahtumassa vetää puoleensa kaksi asiaa: kristinuskon harjoittaminen ja yhdessäolo samasta kulttuurista kotoisin olevien kesken.

Tällä hetkellä yhteisiin jumalanpalveluksiin osallistuu parikymmentä sudanilaista.

– Jumalanpalvelusten vetovastuun me jaamme keskenämme, varsinaista pappia meillä ei ole, Wedad Ajwak kertoo.

Yhteisenä kielenä käytetään Sudanin virallista kieltä arabiaa. Osallistujista monet puhuvat tosin kotikielenään jotain aivan muuta.

Kieli on yksi syy, miksi omat jumalanpalvelukset ovat tärkeitä.

– Arabiaksi pidettyä jumalanpalvelusta on helpompi ymmärtää kuin suomenkielistä toimitusta, toteaa Wedad Ajwak.

Omia tapoja voi ylläpitää myös Suomessa

Jumalanpalveluksen jälkeen teellä istuvat Wedad Ajwak, Sana Galio, Mery Agum Kow, Maum Bol ja Achel Tong Ayli sanovat oman kulttuurin säilyttämisen olleen uudessa kotimaassa melko helppoa.

– Sudanilaista ruokaa voi laittaa Suomessakin, he toteavat.

– Sudanilaisille on tärkeää kunnioittaa ja auttaa vanhempia ihmisiä. Siihen olemme kasvattaneet myös omat lapsemme, Mery Agum Kow sanoo.

– Esimerkiksi vanhuksen vieminen palvelukotiin ei tunnu meistä oikealta. Ikäihmiset hoidetaan itse. Kun 13-vuotias tyttäreni oikein suuttuu minulle, hänen pahin uhkauksensa on viedä minut hoitokotiin kun olen vanha, nauraa Wedad Ajwak.

Lasten kasvattaminen kristinuskoon ei ole helppoa

Vaikka muun kulttuurin siirtäminen jälkipolville on ollut yksinkertaista, vanhempia mietityttää, omaksuvatko lapset kristinuskon.

– Pienen lapsen saa tuotua kirkkoon, mutta vanhemmalla lapsella on jo oma mielipide, Ajwak tietää.

– Tosin meidän jumalanpalveluksiamme lasten on vaikea seurata, koska he puhuvat suomea ja sitä sudanilaista kieltä, jota ovat kotonaan oppineet. Arabiaa he eivät juuri ymmärrä.

– Lapsille jaamme suomenkieliset lukukappaleet, jotta he pysyisivät perillä päivän aiheesta.

Valtakunnallinen verkosto tukee sudanilaisia kristittyjä

Wedad Ajwak kuuluu valtakunnalliseen sudanilaisten kristittyjen naisten Kushin-ryhmään. Mukana on naisia sekä Sudanista että Etelä-Sudanista. Ajwak on ryhmän Oulun edustaja.

Samankaltaiset valtakunnalliset ryhmät on myös miehille ja lapsille. Tavoitteena on kristillinen lähetystyö, mutta myös tuen hakeminen samassa elämäntilanteessa olevilta.

– Jaamme naisten kesken kokemuksia siitä, millaista on elää vieraassa maassa ja miten lapset voi kasvattaa kristilliseen uskoon. Jos vanhempien usko ei ole vahva, lapset voivat eriytyä uskonnosta.

Ryhmän jäsenet vierailevat toistensa asuinkaupungeissa. Mukana on usein vieraita myös muista maista, kuten Britanniasta ja joskus myös Sudanista.

Kristittyjen sudanilaisten naisten Kushin-ryhmä kokoontuu Oulussa 8.2. Tilaisuus on Kastellin kirkossa kello 10–19. Se on avoin kaikille, myös muille kuin sudanilaisille.