Kuva: Pixabay

Hartaus sunnuntaille 15.3.

13.3.20

Harva asia on yhtä helppoa kuin jälkiviisaus, pohtii Päivi Vähäkangas hartaustekstissään.


Kaipaan ja pelkään näkemistä

Harva asia on yhtä helppoa kuin jälkiviisaus. Kun luen evankeliumeja, luen niitä kaikkitietävän kertojan avustuksella. Hän ja minä voimme yhdessä pyöritellä silmiämme opetuslasten hölmöydelle. Ettekö te nyt tajua? Miksi te nukutte, kun pitäisi valvoa? Miksi te pakenette, kun pitäisi seisoa aatteen takana? Voi teitä, ette vielä tiedä ylösnousemuksesta mitään, siksi vastoinkäymiset meinaavat huuhtoa toivon mennessään.

Entä me? Mitä me ymmärrämme? Kyllä me nyt näemme oman historiamme pimeät kohdat. Tiedämme, vaikka emme aivan ymmärräkään, vastenmielisten tapahtumien kulun. Jälkiviisautemme varassa osaamme sanoa, mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Myös oman elämän nyt jo taakse jääneet käänteet, ne, jotka edelleen aiheuttavat häpeän kirpaisun, näen selvästi. Nyt tiedän, mitä olisi pitänyt sanoa tai jättää sanomatta, tehdä tai olla tekemättä toisin.

Nykyhetki sen sijaan on sokea piste. Näen ympärilläni merkkejä, jotka huolestuttavat, mutta kokonaiskuva on hämärä. En ymmärrä, en toimi, käännän katseen muualle. Olen se, jolle jälkipolvi tulee puistelemaan päätään: ”miten se ei tajunnut”?

Omaan elämään kohdistuva katse on sumein. En näe hyvyyttä, jolla Jumala minut ympäröi. Katseeni on kulumissa, puutteissa ja vioissa. Näen sen, mikä minulta puuttuu enkä sitä, mitä minulla on. Kaikkialle en edes uskalla katsella.

Haluaisin nähdä tarkasti. Haluaisin, että minut nähdään tarkasti. Jo nyt, ennen jälkiviisauden aikaa. Kaipaan näkemistä, mutta myös pelkään sitä. Aavistan nimittäin, että mitä tarkemmin näen, sitä vaikeampaa on jatkaa niin kuin aina ennenkin.

Päivi Vähäkangas
Kirjoittaja on kirkon ulkoasiainosastolla
työskentelevä pappi ja teologian tohtori

 

 

3. paastonajan sunnuntai
Psalmi: Ps. 25:11-20
1. lukukappale: Jer. 26:12-16
2. lukukappale: Ilm. 3:14-19
Evankeliumi: Joh. 12:37-43

Kertomukset pahojen henkien ulosajamisesta liittyvät erityisesti kolmanteen paastonajan sunnuntaihin. Pääsiäistä edeltävä aika oli vanhalla ajalla kasteelle valmistautumisen aikaa. Kastetoimitukseen taas sisältyi useita eksorsismeja eli pahan hengen ulosajamisia. Aihepiiriltään tämä sunnuntai liittyy ensimmäiseen paastonajan sunnuntaihin. Se panee ihmisen miettimään, kenen puolella hän on.

 

Ps. 25: 11-20
Herra, nimesi kunnian tähden
anna anteeksi suuret syntini.
  Se, joka Herraa pelkää,
  oppii valitsemaan oikean tien.
Hän saa onnen ja rauhan,
ja hänen jälkeläisensä perivät maan.
  Herra ilmoittaa suunnitelmansa palvelijoilleen,
  ja he tulevat tuntemaan, millainen on hänen liittonsa.
Minun silmäni katsovat alati Herraan,
hän päästää jalkani ansasta.
  Käänny puoleeni ja ole minulle armollinen,
  sillä minä olen yksin ja avuton.
Lievitä sydämeni tuska,
ota pois minun ahdistukseni.
  Katso minun kärsimystäni ja vaivaani
  ja anna anteeksi kaikki syntini.
Katso, kuinka paljon minulla on vihollisia!
Heidän vihansa on väkivaltainen ja julma!
  Suojele minua ja pelasta minut, älä hylkää minua,
  sinuun minä turvaudun.

Jer. 26: 12-16
Jeremia sanoi Juudan johtomiehille ja väkijoukolle: ”Herra itse on lähettänyt minut julistamaan kaiken sen, mitä olette kuulleet, tätä temppeliä ja kaupunkia vastaan. Kääntykää vääriltä teiltänne, hylätkää pahat tekonne ja kuulkaa Herraa, Jumalaanne! Silloin Herra muuttaa mielensä ja säästää teidät onnettomuudelta, jolla hän teitä uhkaa. Minä olen teidän käsissänne. Tehkää minulle niin kuin hyväksi näette. Muistakaa kuitenkin: jos tapatte minut, tapatte viattoman, ja silloin te syyllistytte murhaan, samoin koko kaupunki. Sillä Herra on todella lähettänyt minut julistamaan teille kaikki nämä sanat.”
Silloin johtomiehet ja väkijoukko sanoivat papeille ja profeetoille: ”Ei kuolemantuomiota tälle miehelle! Hän on puhunut meille Herran, Jumalamme, lähettämänä.”

Ilm. 3: 14-19
”Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita:
Näin sanoo Aamen, uskollinen ja luotettava todistaja, Jumalan luomakunnan alku:
Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä kuuma. Kunpa olisitkin joko kylmä tai kuuma! Mutta sinä olet haalea, et kuuma etkä kylmä, ja siksi minä oksennan sinut suustani.
Sinä kerskut, että olet rikas, entistäkin varakkaampi, etkä tarvitse enää mitään. Et tajua, mikä todella olet: surkea ja säälittävä, köyhä, sokea ja alaston. Annan sinulle neuvon: osta minulta tulessa puhdistettua kultaa, niin tulet rikkaaksi, osta valkoiset vaatteet ja pue ne yllesi, niin häpeällinen alastomuutesi peittyy, osta silmävoidetta ja voitele silmäsi, niin näet. Jokaista, jota rakastan, minä nuhtelen ja kuritan. Tee siis parannus, luovu penseydestäsi!”

Joh. 12: 37-43
Vaikka Jeesus oli tehnyt monia tunnustekoja ihmisten nähden, nämä eivät uskoneet häneen. Näin kävi toteen profeetta Jesajan sana:
– Herra, kuka uskoi meidän sanomamme?
Kenelle ilmaistiin Herran käsivarren voima?
He eivät voineet uskoa, sanoohan Jesaja toisessa kohden:
– Hän on sokaissut heidän silmänsä
ja paaduttanut heidän sydämensä,
jotta he eivät silmillään näkisi
eivätkä sydämellään ymmärtäisi,
jotta he eivät kääntyisi
enkä minä parantaisi heitä.
Näin Jesaja sanoi, koska oli nähnyt Kristuksen kirkkauden; juuri Kristusta hän sanoillaan tarkoitti.
Kaikesta huolimatta monet hallitusmiehistäkin uskoivat Jeesukseen. Fariseusten pelossa he eivät kuitenkaan tunnustaneet sitä, jottei heitä erotettaisi synagogasta. Ihmisten antama kunnia oli heille rakkaampi kuin Jumalan antama.

Lue lisää aiheesta:

Kirkko ja usko